Collaborative work between schools and child protective services

Abstract

Collaborative work between child protective services and schools is essential to ensuring that children receive the necessary support to complete their education and become active members of society. However, challenges exist, as these two systems often struggle to work together effectively. This study examined the nature of this collaboration, identifying both its challenges and opportunities. Using a qualitative approach through a narrative literature review, the research explored how collaboration is described in existing literature, the barriers it faces, and also ways to improve it.

While previous studies have primarily focused on foster children, this research took a broader perspective, considering also other children involved in child protective services. Conducted within the Finnish context, the study incorporates Finnish National Core Curriculum and Finnish legislation while also considering findings from international research. Three key themes emerged regarding the collaboration: structural and systemic challenges, participation of children and parents, and improving support. The findings emphasize the importance of inclusive collaboration, where professionals, parents, and children all have a voice. Clearer role definitions, enhanced coordination, and continuous teacher education on child protection are crucial for strengthening cooperation. By building stronger partnerships, all those involved in a child’s well-being can better ensure that children receive the protection and support they need to succeed in school and society.

Yhteistyö lastensuojelun ja koulujen välillä on erityisen tärkeää, jotta lapsille voidaan turvata tarvittava tuki koulutuksen suorittamiseen ja aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi kasvamiseen. Yhteistyössä on kuitenkin haasteita, sillä nämä kaksi tahoa kamppailevat usein tehokkaan yhdessä työskentelytavan löytämisen kanssa. Tämä tutkimus tarkasteli yhteistyön luonnetta, tunnistaen sekä siihen liittyviä haasteita että mahdollisuuksia. Laadullista lähestymistapaa hyödyntäen ja tarkemmin narratiivisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää käyttäen tutkimus selvitti, miten yhteistyötä kuvataan aiemmassa kirjallisuudessa, mitä esteitä siihen liittyy ja miten sitä voitaisiin kehittää.

Aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet pääasiassa sijoitettuihin lapsiin, mutta tämä tutkimus tarkasteli aihetta laajemmin, huomioiden myös muut lastensuojelun piirissä olevat lapset. Tutkimus toteutettiin suomalaisessa kontekstissa, ja siinä hyödynnettiin sekä Suomen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita että suomalaista lainsäädäntöä, mutta otettiin huomioon myös kansainvälisiä tutkimustuloksia. Yhteistyöstä nousi esiin kolme keskeistä teemaa: rakenteelliset ja systeemiset haasteet, lasten ja vanhempien osallisuus sekä tuen kehittäminen. Tulokset korostavat osallistavan yhteistyön merkitystä, jossa ammattilaisilla, vanhemmilla ja lapsilla on kaikilla oma äänensä. Yhteistyön vahvistamiseksi tarvitaan selkeämpiä roolien määrittelyjä, parempaa koordinaatiota sekä jatkuvaa opettajien koulutusta lastensuojeluasioissa. Vahvempien kumppanuuksien rakentaminen auttaa varmistamaan, että kaikki lapsen hyvinvoinnista vastaavat tahot voivat yhdessä tukea lapsen koulunkäyntiä ja kasvua yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi.