Tanssinopettajien äänioireet, niiden taustatekijät sekä tietämys äänenkäytöstä ja äänenhuollosta

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin tanssinopettajien äänioireiden esiintyvyyttä, niiden vaikutusta työhön ja arkeen sekä sitä, mitkä yksilölliset ja työhön liittyvät tekijät ovat yhteydessä äänioireisiin. Lisäksi kartoitettiin tanssinopettajien tietämystä äänentuotosta heidän käyttämiään äänenhuollon keinoja ja kiinnostusta saada lisätietoa äänenkäytöstä ja äänenhuollon keinoista.

Kartoitus toteutettiin kyselytutkimuksena käyttäen Webropol-alustalla luotua verkkokyselylomaketta. Kysely lähetettiin yhteensä 316:lle tanssinopettajia työllistävälle taholle ja siihen vastasi 217 tanssinopettajaa. Vastauksia käsiteltiin määrällisen tutkimuksen keinoin, ja yhteyksiä eri tekijöiden ja äänioireiden välillä analysoitiin tilastollisin menetelmin SPSS-ohjelmistoa hyödyntäen. Avoimia vastauksia tarkasteltiin luokittelemalla ja laskemalla luokkiin sijoitettujen havaintojen määrä.

Tulokset osoittivat, että viidenneksellä tanssinopettajista on selkeästi tunnistettavaa äänioireilua eli heillä esiintyi vähintään kaksi viikoittaista äänioiretta. Yleisin äänioire oli äänen väsyminen tai kireäksi muuttuminen. Sitä esiintyi neljänneksellä tanssinopettajista vähintään viikoittain. Samoin neljännes vastaajista oli huolestunut ääneensä liittyvistä asioista ja noin kuudennes oli joutunut muuttamaan opetustapojaan tai ollut sairauslomalla äänensä vuoksi. Yksilöllisistä taustatekijöistä ainoastaan astma- ja allergialääkkeiden käyttö oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä selkeästi tunnistettavaan äänioireiluun. Työhön liittyvistä tekijöistä äänioireiluun oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä tanssinopettajan kokema opetustilan huono tai kohtalainen ilmanlaatu. Opetustilan akustiikan huonoksi tai kohtalaiseksi kokevilla oli myös enemmän äänioireilua kuin muilla vastaajilla, mutta ero ei ollut kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä. Puolet tanssinopettajista oli saanut tietoa äänenkäytöstä, ja suurin osa heistä oli saanut siitä tietoa opintojensa aikana. Äänenhuollon keinoista valtaosalla tanssinopettajista oli säännöllisesti käytössä ainoastaan veden juominen. Kaksi kolmesta tanssinopettajasta oli kuitenkin kiinnostunut saamaan lisätietoa turvallisesta äänenkäytöstä tai äänenhuollon keinoista.

Julkaistujen tutkimusten mukaan monilla muilla puheammattilaisilla äänioireiden esiintyvyys on suurempi kuin tanssinopettajilla tässä tutkimuksessa. Tanssinopettajilla oireita osoittautui kuitenkin olevan enemmän kuin heillä, jotka eivät työskentele puheammateissa. Tanssinopettajat eivät todennäköisesti voi vaikuttaa astma- ja allergialääkkeidensä käyttöön, mutta työnantajat voisivat pienentää äänioireilun riskiä parantamalla opetustilojensa ilmanlaatua ja akustiikkaa. Tanssinopettajat toivoivat myös saavansa lisäkoulutusta äänenkäyttöön ja -huoltoon. Koska tanssinopettajien äänioireista ei ole aiempaa tutkimusta, pitäisi aihetta tutkia lisää ja ottaa mukaan tarkemmat opetustilojen ilmanlaadun ja akustiikan mittaukset sekä kliiniset kurkunpään tutkimukset.