Henkilöautojen runko- ja korimateriaalien elinkaariarviointi

Abstract

Työn tavoitteena oli selvittää, mitkä henkilöautojen rungossa tai korissa käytettävät materiaalit olisivat ympäristön kannalta kestävimpiä koko elinkaari huomioiden. Työssä tutkittiin materiaalivalintojen vaikutusta ajoneuvojen kasvihuonepäästöihin ja energiankulutukseen elinkaaren eri vaiheissa: tuotannossa, käyttövaiheessa ja käytöstä poistossa. Koko elinkaaren huomiointi on tärkeää, jotta voidaan kokonaisvaltaisesti tarkastella materiaalien ympäristövaikutuksia.

Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jossa tutkittiin henkilöautoista tehtyjä elinkaariarviointeja. Tulokset on koottu Das (2014), Mayyas et al. (2012) ja Sun et al. (2017) elinkaariarvioinneista, joissa käsiteltiin (kehittyneitä) korkealujuusteräksiä, alumiinia, magnesiumia ja hiili- sekä lasikuitua osana henkilöautojen runkoa tai koria.

Tutkimuksista huomattiin, kuinka alumiini oli kestävin vaihtoehto elinkaariarvioinnin näkökulmasta. Alumiinin tuotanto on energiaintensiivistä, mutta sen keveys pienentää käytönaikaisia päästöjä ja sen hyvä kierrätettävyys kompensoi tuotantovaiheen päästöjä. Magnesium vaikutti myös kestävältä vaihtoehdolta sen keveyden ansiosta, tosin siihen sisältyi epävarmuuksia. Korkealujuusteräksissä olisi potentiaalia kestäväksi vaihtoehdoksi, mutta niiden käytön hyödyistä ei ollut täysin yksimielistä näyttöä. Tutkimukset osoittivat, että hiili- ja lasikuitu eivät vielä ole kestäviä materiaaliratkaisuja autoihin. Hiili- ja lasikuitu ovat kevyitä vaihtoehtoja, jotka vähentävät käytönaikaisia päästöjä. Kuitenkin niiden valmistus on suuresti ympäristöä kuormittavaa ja kierrätettävyys heikkoa, joten ne osoittautuivat vähiten kestäväksi vaihtoehdoksi.