Erityisopettajan rooli maahanmuuttajataustaisten S2-oppilaiden lukivaikeuksien erottamisessa kielellisistä haasteista alakoulussa

Abstract

Suomessa maahanmuuton ja suomi toisena kielenä (S2) -oppilaiden määrä on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Lukivaikeus on yksi yleisimmistä oppimisvaikeuksista, mutta sen tunnistaminen maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kohdalla on haasteellista. Kielelliset haasteet voivat peittää alleen todelliset oppimisvaikeudet. Lukivaikeuksien arviointiin käytettävät testit eivät ole riittävän soveltuvia maahanmuuttajataustaisten S2-oppilaiden tarpeisiin. Lisäksi lukitestit ovat kulttuurisidonnaisia, mikä voi vääristää arvioinnin tuloksia.

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tarkastella erityisopettajan roolia maahanmuuttajataustaisten S2-oppilaiden lukivaikeuksien erottamisessa kielellisistä haasteista alakoulussa. Tutkielman tavoitteena on selvittää miten kulttuuritekijät, toisen kielen kehitys sekä lukitestien ongelmallisuus vaikuttavat lukivaikeuksien tunnistamiseen. Tutkielman toisena tavoitteena on löytää keinoja, joita erityisopettaja voi käyttää lukivaikeuksien erottamisessa kielellisistä haasteista.

Tutkielma on toteutettu integroivana kirjallisuuskatsauksena, joka yhdistää kotimaisia ja kansainvälisiä tutkimuksia aiheesta. Toisaalta aiheeseen liittyy haasteita kuten se, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden lukivaikeuksien tunnistamisesta on vielä rajallisesti tutkimusta ja arviointimenetelmät eivät ole täysin vakiintuneita. Tämä korostaa tarvetta uudelle tutkimukselle ja menetelmien kehittämiselle, jotta arviointi olisi mahdollisimman tarkkaa ja oikeudenmukaista. Tutkielman eettisessä tarkastelussa keskeistä on maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oikeudenmukainen arviointi ja heidän oppimisvaikeuksiensa tunnistaminen ilman ennakkoluuloja tai virheellisiä tulkintoja.

Tutkielman tulokset osoittavat, että maahanmuuttajataustaiset oppilaat ovat yliedustettuina erityisopetuksessa, mikä herättää kysymyksiä arviointimenetelmien luotettavuudesta. Kielellisten ja kulttuuristen tekijöiden huomioiminen on tärkeää, mutta samalla on riski, että todelliset lukivaikeudet jäävät tunnistamatta tai toisaalta oppilas sijoitetaan erityisopetukseen virheellisin perustein. Lukitestien kulttuurisidonnaisuus ja erityisopettajien resurssien rajallisuus vaikeuttavat oikeudenmukaista arviointia. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden oppimisvaikeuksien arviointi edellyttää moniammatillista yhteistyötä sekä monipuolisten arviointimenetelmien ja yksilöllisen lähestymistavan käyttöä. Tämä mahdollistaa sen, että heidän tuen tarpeensa voidaan tunnistaa oikein ja tarjota heille tasa-arvoiset oppimismahdollisuudet.