"Sanottiin aikanaan, että ensiapukoulutus on hyvä, että osaa laittaa laastarin nuoren sormeen, mutta näihin psyykkisiin oireisiin ei ole laastaria annettu” : lukion opettajien kokemuksia psyykkisesti oireilevien opiskelijoiden kohtaamisesta

Abstract

Nuoruus on psyykkisesti haastavaa aikaa, minkä seurauksena osalla nuorista ilmenee psyykkistä oireilua kuten ahdistusta. Toisaalta nuoren psyykkinen oireilu voi ilmentää myös mielenterveyden häiriötä. Koska nuori viettää suuren osan päivästään koulussa, on koulun rooli opiskelijan psyykkisen hyvinvoinnin tukemisessa noussut yhä keskeisemmäksi. Etenkin opettajilla nähdään olevan mahdollisuus havaita opiskelijoiden psyykkistä oireilua. Opettajilla ei kuitenkaan näytä olevan riittävästi valmiuksia tähän tehtävään.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella lukion opettajien kokemuksia opiskelijoiden psyykkisestä oireilusta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja siinä hyödynnettiin fenomenologista tutkimusotetta. Tutkimuksen aineisto koostui lukion aineenopettajien sähköiseen kyselylomakkeeseen antamista vastauksista sekä viiden opettajan osalta myös haastatteluista. Lopullinen aineisto muodostui 25 opettajan kokemuksista. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin.

Tulokset osoittivat kaikkien osallistuneiden opettajien kohdanneen psyykkisesti oireilevan opiskelijan. Yleisimmin opiskelijan psyykkistä oireilua kuvattiin ahdistuksena. Opettajat kokivat, että heiltä jää paljon psyykkistä oireilua myös huomaamatta. Vaikka opettajat kokivat roolinsa merkittävänä opiskelijan psyykkisen hyvinvoinnin tukemisessa, he pitivät rooliansa epäselvänä. He pyrkivät tukemaan psyykkisesti oireilevia opiskelijoita monin tavoin, erityisesti ohjaamalla heitä avun piiriin tai toteuttamalla erityisjärjestelyjä. Kuitenkaan kaikille opettajille ei ollut selvää, missä opettajan vastuun raja kulkee. Opiskelijan psyykkinen oireilu heikensi useiden opettajien jaksamista, ja tilannetta vaikeutti opettajien kokemus tukitoimien puutteellisuudesta. Suurin osa opettajista kuvaili valmiuksiaan kohdata psyykkisesti oireileva opiskelija riittämättömiksi. Opettajien riittävät valmiudet ovat merkityksellisiä sekä opettajan että opiskelijoiden hyvinvoinnin kannalta. Mielenterveystietous oli suuressa roolissa siinä, kokivatko opettajat valmiutensa riittäviksi vai riittämättömiksi. Opettajat näkivät, että heidän valmiuksiaan parantaisi osaamisen kehittäminen, opettajien tukitoimien lisääminen sekä rakenteelliset muutokset.

Tutkimuksen johtopäätöksenä voitiin todeta, että lukion opettajien valmiudet kohdata psyykkisesti oireilevia opiskelijoita ovat usein riittämättömät. Suurimmaksi syyksi tälle nousi mielenterveyteen liittyvän sisällön puute opettajankoulutuksessa. Tutkimuksen luotettavuutta tukevat aiempien tutkimusten samankaltaiset havainnot. Aihetta ei ollut aiemmin tutkittu suomalaisten lukion opettajien näkökulmasta. Tulokset tarjoavat arvokasta tietoa, jota on mahdollista hyödyntää käytännön sovelluksissa kuten opettajankoulutuksen kehittämisessä.