Luokanopettajien ja musiikinopettajien kokemuksia ääniyliherkkien oppilaiden opetuksesta musiikin tunneilla peruskoulussa ja lukiossa

Abstract

Pro gradu -tutkielmani käsittelee luokanopettajien ja musiikinopettajien kokemuksia ääniyliherkän oppilaan opetuksesta. Tutkielmassa tarkastelen opettajien kokemuksia opetuksessa esiintyvistä ääniyliherkkyystapauksista ja niiden yleisyydestä, sekä kyseisten tilanteiden vaikutuksista opetuksen toteuttamiseen. Aiemmat tutkimukset musiikkikasvatuksen ja ääniyliherkkyyden yhteyksistä ovat vähäisiä ja tämän tutkielman tarkoituksena on tuoda esiin opettajien työssään kokemia tilanteita.

Tutkielma edustaa laadullista tutkimusta, missä tarkastelun ja mielenkiinnon kohteena ovat yksilön kokemukset. Kokemuksen ymmärtämisen ja tulkinnan pohjana toimii fenomenologinen tutkimusmetodi, joka pyrkii tuomaan yksilöiden kokemuksia ja käsityksiä juuri sellaisena kuin he kokevat ne. Kokemusta ja tutkimuskohdetta lähestytään siis ilman ennalta määrättyjä oletuksia ja tarkkoja määritelmiä. Aineisto on kerätty teemahaastattelun avulla ja tutkimusjoukko koostuu kuudesta (N=6) musiikkia opettavasta henkilöstä, jotka työskentelevät peruskoulussa ja lukiossa. Luokanopettajat edustavat tutkimusjoukon musiikinopetusta vuosiluokilla 1–6 ja musiikin aineenopettajat vuosiluokkia 7–9 sekä lukion musiikinopetusta. Aineiston analysointi on toteutettu fenomenologisella analyysimenetelmällä.

Tutkimustulosten mukaan luokanopettajat ja musiikinopettajat eivät koe ääniyliherkän oppilaan opetusta vaikeana, mutta se luo silti haasteita opetuksen toteuttamiseen. Etenkin ääniyliherkkyyden määrittely ja diagnosointi on haastavaa ja aiheesta löytyvä tutkittu tieto koetaan puutteelliseksi. Etenkin opettajankoulutukseen tarvitaan opettajien kokemusten mukaan lisää tietoa aistiherkkyyksistä ja niiden kohtaamisesta. Puutteellinen ja vähäinen tieto ajaa opettajia omaan tiedonhakuun ja omien toimintamallien kehittämiseen sekä työkokemuksen kautta kerääntyneisiin havaintoihin hyviksi todetuista keinoista. Oppilaiden erilaisten tuen tarpeiden huomioiminen koetaan opettajan velvollisuutena ja erilaiset oppijat rikastuttavat opetusryhmän toimintaa.

Opettajat kuitenkin tasapainoilevat yksilöllisten ja ryhmän tarpeiden kanssa ja tämä herättää osalle opettajista ammatillista pohdintaa. Kohdatessaan ääniyliherkkyystilanteita opettajat tuntevat myötätuntoa oppilasta kohtaan, mutta samaan aikaan kokevat riittämättömyyttä omaa työtään kohtaan. Musiikintunneilla erilaiset soittimet luovat monenlaisia ääniä ja yhteissoittotilanteet kasvattavat äänenvoimakkuutta luokassa. Nämä tilanteet nousevat haastaviksi musiikinopettajalle ja selkeiden toimintamallien vähäisyys luo puuttuvan tiedon aukon, johon tämä tutkielma pyrkii vastaamaan.