Valikoivasti puhumattomien lasten vertaissuhteet ja vuorovaikutuksen tukeminen varhaiskasvatuksen erityisopettajan näkökulmasta

Abstract

Pro gradu-tutkielmamme aiheena on valikoivasti puhumattomien lasten vertaissuhteet ja vuorovaikutuksen tukeminen varhaiskasvatuksen erityisopettajan näkökulmasta. Tämän lisäksi tutkimuksen kohteena on myös vuorovaikutuksen tukemista haastavat tekijät. Valikoiva puhumattomuus eli selektiivinen mutismi on sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriö, jossa esiintyy emotionaalisista syistä johtuvaa puhumattomuutta. Lapsi ei siis puhu tietyissä tilanteissa, vaikka hän osoittaa kielitaitoaan muissa yhteyksissä. Valikoivasti puhumattoman lapsen vertaissuhteet ovat yleensä heikompia ja vähäisempiä, koska lapsi on ahdistunut tilanteissa, joissa odotetaan puhumista. Varhaiskasvatuksen henkilöstön rooli korostuu valikoivasti puhumattoman lapsen vuorovaikutuksen tukemisessa. Tärkeää on lapsen ehdoilla toimiminen sekä lapsen rohkaiseminen vuorovaikutukseen vertaisten kanssa.

Tutkimuksessa tarkastelimme varhaiskasvatuksen erityisopettajien kokemuksia valikoivasti puhumattomien lasten vertaissuhteista. Tämän lisäksi tutkimme, millaisilla konkreettisilla keinoilla valikoivasti puhumattomien lasten vuorovaikutusta tuetaan, ja mitkä asiat haastavat vuorovaikutuksen tukemista. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Keräsimme aineiston sähköisellä kyselylomakkeella ja analysoimme aineistomme aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimukseemme osallistui 14 varhaiskasvatuksen erityisopettajaa yhdestä Pohjois-Suomen kaupungista.

Tulostemme mukaan valikoivasti puhumattomien lasten vertaissuhteet kehittyvät asteittain. Vertaissuhteiden taso vaihtelee valikoivasti puhumattomilla lapsilla ulkopuolisuudesta yhteen tai useampaan vertaissuhteeseen. Vertaissuhteita vahvistavina tekijöinä nähdään valikoivasti puhumattoman lapsen puhumisen lisääntyminen, yksi läheinen vertaissuhde, hyväksyvä ilmapiiri sekä verbaalisen ja nonverbaalisen kommunikaation mahdollistaminen. Haastavina tekijöinä puolestaan nähdään lapsen rajoittuneet vertaissuhteet, vertaisten ymmärtämättömyys sekä valikoivasti puhumattoman lapsen kokema ulkopuolisuuden tunne ja passiivinen rooli vertaissuhteissa.

Varhaiskasvatuksen erityisopettajan antamassa vuorovaikutuksen tuessa korostuu lempeys ja sensitiivisyys, tilanteiden sanoittaminen sekä kommunikoinnin tukeminen erityisesti kuvatuen avulla. Vuorovaikutuksen tukemista haastaa varhaiskasvatuksen henkilöstön tietoisuuden puute valikoivasta puhumattomuudesta. Varhaiskasvatuksen henkilöstön sitoutumattomuus sovittuihin keinoihin johtaa heikkoihin valmiuksiin antaa tukea. Tulosten perusteella voidaan todeta, että varhaiskasvatuksen erityisopettajan tulee edistää tietoisuutta valikoivasta puhumattomuudesta ja hyödyntää yksilöllisiä tukikeinoja, jotta lapsi ei jää vertaissuhteiden ulkopuolelle.

The topic of our thesis is peer relationships and interaction support for selectively mutistic children from the perspective of an early childhood special education teacher. In addition, this thesis also focuses on the factors that challenge the support of interactions. Selective mutism is a social interaction disorder characterized by emotional reasons for not speaking. In other words, the child does not speak in certain situations, even though he or she demonstrates language skills in other contexts. A child with selective mutism tends to have poorer and fewer peer relationships because of anxiety in situations where speaking is expected. The role of the ECEC staff is to support the child with selective mutism in social situations. It is important to act on the child's terms and to encourage the child to interact with peers.

In this study, we examined the experiences of early childhood special education teachers in peer relationships with children who show evidence of selective mutism. In addition, we investigated the concrete ways in which the interaction of selectively mutistic children is supported, and the challenges in supporting interaction. The research was conducted as a qualitative study. We collected the data using an electronic questionnaire and analysed our data using data-driven content analysis. Fourteen early childhood special education teachers from one city in northern Finland participated in our study.

According to our results, peer relationships of selectively mutistic children develop gradually. The level of peer relationships in selectively mutistic children ranges from being an outsider to having one or more peer relationships. Increased talkativeness of the selectively mutistic child, one close peer relationship, an accepting atmosphere, and enabling verbal and non-verbal communication are seen as factors that strengthen peer relationships. In contrast, the child's limited peer relationships, the lack of understanding by peers, the selectively mutistic child's sense of being an outsider and passive role in peer relationships are seen as challenging factors.

The interactional support provided by the ECEC teacher emphasises gentleness and sensitivity, verbalisation of situations and support for communication, particularly through visual support. This interaction support is challenged by the lack of awareness of selective mutism among ECEC staff. The lack of commitment from the ECEC staff to agreed approaches leads to poor capacity to provide support. The findings suggest that ECEC teachers need to promote awareness of selective mutism and use individualized support to prevent children from being excluded from peer relationships.