Terveiden ihmisten koti : Arkitekten- ja Arkkitehti-lehdissä esitettyjä näkemyksiä terveellisestä asuinympäristöstä 1900-luvun alusta 1930-luvulle

Abstract

Tutkielmani aiheena ovat arkkitehtien näkemykset terveellisestä asuinympäristöstä Arkitekten- ja Arkkitehti-lehdissä vuosina 1908–1930. Pyrin selvittämään, mistä tekijöistä terveellinen elin- ja asuinympäristö arkkitehtien mukaan koostui ja muuttuiko käsitys siitä tutkimallani aikavälillä. Tutkin myös, annettiinko lehdessä ohjeita terveelliseen asumiseen ja keille nämä ohjeet suunnattiin.

Käytän lähteenäni Arkitekten-lehtiä vuosilta 1908–1919 ja Arkkitehti-lehtiä vuosilta 1921–1930. Lehtien pohjalta ei ole aiemmin tehty laajoja tutkimuksia. Arkitekteniä julkaisi Arkitektklubben-yhdistys vuodesta 1903 vuoteen 1919 ja Arkkitehtiä Suomen arkkitehtiliitto vuodesta 1921 tähän päivään asti. Tutkin arkkitehtien kirjoittamia tekstejä, lehtien kuvitusta ja mainoksia, jotka liittyvät terveelliseen arkkitehtuuriin tai asumiseen.

Tutkielmani käsittelee lehdistön, arkkitehtuurin ja terveyden historiaa. Teen laadullista tutkimusta ja aineistolähtöistä sisällönanalyysiä sekä kuva-analyysiä. Tutkin arkkitehtien tuottamia diskursseja eli kielenkäyttöä aatehistoriallisesta näkökulmasta. Digitoidun aineiston analysoimisessa hyödynnän artikkeleja ”Digitoidut sanoma- ja aikakauslehdet lähdeaineistona” ja ”Mediahistorian näkökulma tarpeen digitaalisten lehtiarkistojen käytössä”. Kuva-analyysin tukena käytän teosta Visuaalinen kulttuuri: Teoriaa ja metodeja mediakuvan tulkitsijalle.

Kaupungistuminen ja sitä seurannut asuntojen puute näkyi selvästi arkkitehtien kirjoituksissa vuosina 1908–1930. Arkkitehtien mukaan ihmiset asuivat liian ahtaasti ja epähygieenisesti. Jokaiselle ihmisille tuli saada riittävän suuri asunto ympäristössä, jossa riitti tarpeeksi valoa ja puhdasta ilmaa. Niiden määrää lisättiin suunnittelemalla asuntoihin paljon ikkunoita ja parvekkeita. Asuinrakennuksista suunniteltiin matalia, ja niiden ympärille rakennettiin suuret piha-alueet. Huvila-arkkitehtuuria rakennettiin luonnon helmaan riittävän välimatkan päähän kaupungin saasteista.

Terveellisestä arkkitehtuurista kirjoitettiin tutkimissani lehdissä säännöllisesti. Ahkerimmin aiheesta kirjoittivat Bertel Jung ja Birger Brunila. Huvilakaupunkeja ja huviloita käsiteltiin lehdissä erityisesti 1910-luvulla. 1920-luvulla alettiin kirjoittamaan enemmän omakotitaloista. Asumisen terveellisyyteen liittyvät kirjoitukset olivat osa laajempia lehdessä käsiteltyjä teemoja. Arkkitehtien omat arvot näkyivät teksteissä. He olivat erityisen huolissaan työväen oloista ja antoivat heille ohjeita terveelliseen ja hygieeniseen asumiseen. Nämä ohjeet fyysisten kontaktien välttämisestä ja ajanvietosta kotona muistuttivat korona-ajan aikana annettuja ohjeistuksia.

Arkkitehdit uskoivat, että ihmisiin ja heidän terveyteensä sekä käytökseensä oli mahdollista vaikuttaa oikeanlaisella arkkitehtuurilla ja elinympäristöllä. Heidän mukaansa ihmisten oli mahdollista asua terveellisesti vain omassa asunnossa, missä he pystyivät kontrolloimaan ympäröivää tilaa ja sen siisteyttä. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia ihmisten omia kokemuksia terveellisestä asuin- ja elinympäristöstä.