”Erottaako neljäs sermi vain totta ja kuvitusta?” : kehyskatkokset ja intertekstuaalisuus metafiktion keinoina Jaakko Yli-Juonikkaan teoksessa Mitä uudet Galgalim-silmäni näkivätkään

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tutkin metafiktiivisyyttä Jaakko Yli-Juonikkaan romaanissa Mitä uudet Galgalim-silmäni näkivätkään (2020). Analysoin, miten kehyskatkokset ja intertekstuaalisuus näkyvät ja toimivat metafiktion keinoina teoksessa. Romaani on Yli-Juonikkaan Neljä ratsastajaa -teossarjan kolmas osa, ja rajaan siitä havaittavien intertekstuaalisten viitteiden tarkastelun sarjan muihin osiin.

Metafiktiolla tarkoitetaan kaunokirjallisuuden itserefleksiivisyyttä: metafiktio kommentoi kirjallisuutta, sen kirjoittamista ja konventioita. Metafiktio käyttää erilaisia vieraannuttamisen keinoja kiinnittääkseen lukijan huomion kaunokirjallisen teoksen fiktiiviseen luonteeseen sekä fiktion ja todellisuuden väliseen suhteeseen. Merkittävimpinä teoreettisina lähtökohtinani toimivat Mika Hallilan väitöskirja Metafiktion käsite. Teoreettinen, kontekstuaalinen ja historiallinen tutkimus (2006) ja Patricia Waughin tutkimus Metafiction. The Theory and Practice of Self-Conscious Fiction (1984). Hyödynnän analyysissani myös draaman ja intertekstuaalisuuden käsitteistöä.

Tutkielmani tavoitteena on vastata kolmeen tutkimuskysymykseen: 1) Miten romaani- ja näytelmämuodon sekoittaminen toimii metafiktiivisenä kehyskatkoksena teoksessa? 2) Miten kirjallisuusteoreettisen ja -filosofisen diskurssin sisällyttäminen teoksen fiktiiviseen maailmaan rikkoo kehyksiä? 3) Miten sarjamuodon ja intertekstuaalisuuden korostamista käytetään metafiktion keinona teoksessa?

Mitä uudet Galgalim-silmäni näkivätkään -romaanin metafiktiivisten piirteiden analysointi osoittaa, miten teos kiinnittää huomion kaunokirjallisen teoksen fiktiivisyyteen, keinotekoisuuteen ja kielellisyyteen. Romaani- ja näytelmämuodon sekoittaminen on teoksen tapa paljastaa realismin ja modernismin todellisuudenkuvaus eli mimeettinen todellisuusilluusio kaunokirjalliseksi konventioksi. Lajityyppien sekoittamisella tehdään näkyväksi fiktiivisen esityksen laatiminen sekä käsitellään fiktion kehysten rakentumista ja rikkomista.

Kirjallisuusteoreettisen ja -filosofisen diskurssin sisällyttäminen fiktiiviseen maailmaan ilmenee henkilöhahmojen esittämänä kirjallisuusanalyysina, itserefleksiivisyytenä sekä ontologisten kysymysten käsittelemisenä. Mitä uudet Galgalim-silmäni näkivätkään kommentoi avoimesti fiktion ja todellisuuden välistä suhdetta, kieltä, kirjallisuutta ja omaa olemistaan kaunokirjallisena teoksena.

Sarjamuodon ja intertekstuaalisuuden korostaminen metafiktion keinona muistuttavat, miten kaikki tekstit rakentuvat toisten tekstien avulla. Mitä uudet Galgalim-silmäni näkivätkään sisältää erilaisia suoria ja epäsuoria viittauksia Neljä ratsastajaa -sarjan muihin osiin. Sarjan osien välisten viittausten tarkastelu kuitenkin osoittaa, miten sarjamuoto hämärtää intertekstuaalisen ja intratekstuaalisen välistä rajaa.

Tarkasteltaessa teoksen metafiktiivisyyttä esiin nousee myös metafiktion vaikutus lukijan rooliin: metafiktion lukija on yhtäaikaisesti tekstin sisällä eläytymässä fiktiivisen maailman tapahtumiin ja tekstin ulkopuolella aktiivisesti rakentamassa tekstin merkityksiä. Mitä uudet Galgalim-silmäni näkivätkään tekee lukutapahtuman näkyväksi muun muassa fragmentaarisella rakenteellaan, ontologisten tasojen sekoittamisella ja tekstin materiaalisuuden korostamisella.