"Siitä iänikuisesta viittomakielestä" : kuurojen opetuksen kielikysymys ja koulu-uudistus Suomessa 1950-luvulta 1980-luvulle
Illukka, Inka (2025-04-10)
Illukka, Inka
I. Illukka
10.04.2025
© 2025 Inka Illukka. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202504102524
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202504102524
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tutkin keskustelua, jota on käyty kuuroille ja kuurojenopettajille suunnatuissa lehdissä puhutun kielen, simultaaniviittomien ja viittomakielen keskinäisestä asemasta sekä 1970-luvulla toteutetusta koulu-uudistuksesta. Aineistonani on Kuurojen Lehti, Kuurojen Viesti sekä Kuurojen ja sokeain koulu -lehti.
Aikarajauksena tutkielmassani on vuodet 1955–1987, mikä perustuu pitkälti käyttämiini alkuperäislähteisiin, joissa käytiin vilkasta keskustelua kielikysymyksestä kyseisinä vuosina. Ennen vuotta 1955 keskustelu oli satunnaista. Tutkielman rajaaminen vuoteen 1987 perustuu peruskoulun kuulovammaisten opetussuunnitelman perusteisiin, jossa määritellään yhdeksi opetustavoitteeksi kaksikielisyys, jolla tarkoitetaan suomen kielen sekä viittomakielen hallitsemista. Koulu-uudistuksen osalta aikarajauksena on vuodet 1968–1985, mikä perustuu suoraan lähdeaineistoon. Näkökulmani tutkielmassa painottuu vähemmistöhistoriaan, sillä nykykäsityksen mukaan kuurot ovat kieli- ja kulttuurivähemmistö. Tutkimusmetodinani on diskurssianalyysi.
Tutkielmassani tuli ilmi, että opettajien kanta viittomakieleen oli hyvin kielteinen, sillä sen ajateltiin haittaavan puhutun kielen oppimista. Kaikki kuurotkaan eivät suhtautuneet viittomakieleen myönteisesti. Simultaanimetodin saaminen osaksi opetusta lähti kuurojen omasta vaatimuksesta. Ensisijaisena tavoitteena oli kartuttaa kuurojen sanavarastoa, sillä oppimistulokset pelkällä puhemetodilla olivat heikkoja. Opetustavoissa oli kuitenkin vaihtelua. Vaikka keskustelu painottui viittomakielen käyttöön kuurojenkouluissa, sillä oli laajempikin merkitys. Ilman sujuvaa kielitaitoa, oli se sitten viittomakieli tai puhuttu kieli, yhteiskunnassa toimiminen on liki mahdotonta. Kirjoituksissa oli huomattavissa, että oralistiset asenteet olivat juurtuneet syvälle vuosikymmenien aikana.
Koulu-uudistuksesta käydystä keskustelusta ilmeni, että lähes kaikissa kirjoituksissa oltiin niin uudistusta kuin myös integraatiota vastaan. Syyt vastustamiselle olivat moninaiset: omakielisen yhteisön puute, tasoerot luokissa ja pitkät koulumatkat. Kielikysymyksessä eikä koulu-uudistuksessa huomioitu kuurojen tai Kuurojen Liiton näkemyksiä.
Aikarajauksena tutkielmassani on vuodet 1955–1987, mikä perustuu pitkälti käyttämiini alkuperäislähteisiin, joissa käytiin vilkasta keskustelua kielikysymyksestä kyseisinä vuosina. Ennen vuotta 1955 keskustelu oli satunnaista. Tutkielman rajaaminen vuoteen 1987 perustuu peruskoulun kuulovammaisten opetussuunnitelman perusteisiin, jossa määritellään yhdeksi opetustavoitteeksi kaksikielisyys, jolla tarkoitetaan suomen kielen sekä viittomakielen hallitsemista. Koulu-uudistuksen osalta aikarajauksena on vuodet 1968–1985, mikä perustuu suoraan lähdeaineistoon. Näkökulmani tutkielmassa painottuu vähemmistöhistoriaan, sillä nykykäsityksen mukaan kuurot ovat kieli- ja kulttuurivähemmistö. Tutkimusmetodinani on diskurssianalyysi.
Tutkielmassani tuli ilmi, että opettajien kanta viittomakieleen oli hyvin kielteinen, sillä sen ajateltiin haittaavan puhutun kielen oppimista. Kaikki kuurotkaan eivät suhtautuneet viittomakieleen myönteisesti. Simultaanimetodin saaminen osaksi opetusta lähti kuurojen omasta vaatimuksesta. Ensisijaisena tavoitteena oli kartuttaa kuurojen sanavarastoa, sillä oppimistulokset pelkällä puhemetodilla olivat heikkoja. Opetustavoissa oli kuitenkin vaihtelua. Vaikka keskustelu painottui viittomakielen käyttöön kuurojenkouluissa, sillä oli laajempikin merkitys. Ilman sujuvaa kielitaitoa, oli se sitten viittomakieli tai puhuttu kieli, yhteiskunnassa toimiminen on liki mahdotonta. Kirjoituksissa oli huomattavissa, että oralistiset asenteet olivat juurtuneet syvälle vuosikymmenien aikana.
Koulu-uudistuksesta käydystä keskustelusta ilmeni, että lähes kaikissa kirjoituksissa oltiin niin uudistusta kuin myös integraatiota vastaan. Syyt vastustamiselle olivat moninaiset: omakielisen yhteisön puute, tasoerot luokissa ja pitkät koulumatkat. Kielikysymyksessä eikä koulu-uudistuksessa huomioitu kuurojen tai Kuurojen Liiton näkemyksiä.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [38865]