Hevosen koon, muodon ja domestikaatiostatuksen arvioiminen metakarpaalin perusteella

Abstract

Tarkastelen elävistä hevosista otetun aineiston avulla, miten hevosen muoto, koko ja fyysisen aktiviteetin määrä ovat rekonstruoitavissa niiden luumitoista. Pyrin elävien yksilöiden mittojen avulla tarkastelemaan hevosten ruumiinrakennetta ja sitä, miten se on verrattavissa sen metakarpaalin mittoihin. Domestikoidut ja villit hevoset voidaan erottaa toisistaan metakarpaalin mittojen avulla. Lasken metakarpaaleille niiden suhteellisen vahvuuden, jotta ne ovat verrattavissa toisiinsa, ja tutkin, miksi toiset menetelmät toimivat toisia paremmin. Tarkastelen mittoja kuuden arkeologisen kohteen hevosluulöydöistä ja vertaamalla niitä tiedettyihin villeihin ja domestikoituihin hevosiin sekä przewalskinhevosiin, jotka ovat tarhattuja villihevosia, pyrkien selvittämään niiden kesystatuksen.

Mittausten tarkoituksena on arvioida arkeologisten hevosten puuttuvia luustomittoja elävien ja osteologisten hevosten luumitoista tehtyjen kaavojen avulla. Arviointimenetelmiä sovelletaan arkeologisten hevosten koon, rakenteen ja fyysisen aktiviteetin rekonstruktioon, keskittyen erityisesti villien ja domestikoitujen hevosten erottamiseen toisistaan arkeologisessa aineistossa. Painonarvioinnissa zoometrisistä muuttujista tarkasteltiin metakarpaalin kokoa ja muotoa, ja hyödynnettiin niin eläviin kuin osteologisiin aineistoihin perustuvia mittoja. Arkeologista luuaineistoa tarkastellaan verraten sitä verrokkiaineistoon arkeologisten hevosten kesystatuksen päättelemiseksi.

Tarkastelen villi- ja kesyhevosten erottamista metakarpaalin mittojen suhteellisen vahvuuden avulla. Näiden hevosten luuvahvuutta tarkasteltaessa, voidaan nähdä kuinka villihevosten luuvarret ovat suhteellisesti vahvemmat domestikoituihin hevosiin verratessa. Totesin elävistä hevosista ottamieni mittojen avulla, että hevosen koko ja muoto rekonstruoida metakarpaalin mitoista. Arvioidut säkäkorkeudet, lautaskorkeudet, rungon pituudet, rinnanympärykset ja etusäären ympärykset korreloivat vahvasti zoometrisiltä yksilöiltä otettujen mittojen kanssa. Ruumiinpainoa tarkasteltaessa tarkin arvio saatiin, kun se laskettiin nivelkoon ja lateraalisen pituuden avulla, sillä nivelkoko heijastaa hevosen maksimaalista kantokykyä ja metakarpaalin lateraalinen pituus heijastaa hevosen lineaarista kokoa.

Tarkastelen tutkielmassa mittoja kuudesta arkeologisesta löytöpaikasta verraten niitä tiedettyihin villeihin ja domestikoituihin hevosiin, sekä tarhattuihin villeihin przewalskinhevosiin. Näiden löydösten perustella voidaan alkaa tarkastella arkeologisten löytöpaikkojen hevosten kesystatusta, mutta joistakin löytöpaikoista yksilöitä on hyvin vähän, ja joidenkin tekijöiden, kuten maaperän kovuuden, vaikutusta luihin ei tiedetä vielä tarpeeksi tarkasti. Maaperävaihteluilla on merkitystä hevosen jalan ja erityisesti kavion muotoon. Hevosen mekaanisen maksimikantokyvyn laskeminen voisi auttaa arkeologisessa tutkimuksessa.