Säteilytyksen aiheuttama aivo-veriesteen häiriö

Abstract

Tavoite: Tutkielmani on kirjallisuuskatsaus, jonka tavoitteena on selvittää, kuinka suurella säteilyannoksella aivo-veriesteen aukeaminen on saatu aikaan prekliinisissä ja kliinisissä tutkimuksissa. Lisäksi tarkastellaan, kuinka kauan säteilytyksestä on kulunut aivo-veriesteen aukeamiseen.

Toteutus: Tarkastellaan julkaistuja tutkimustuloksia, jotka liittyvät säteilytyksellä aiheutettuun aivo-veriesteen häiriöön. Tutkimuksessa käsitellään myös aivojen sädehoitoa nykypäivänä sekä aivoissa esiintyvien kasvainten ja muiden neurodegeneratiivisten sairauksien hoitoa.

Tulokset: Säteilytyksellä aiheutettua aivo-veriesteen aukeamista on onnistuttu havaitsemaan kliinisissä tutkimuksissa jo alle 2 Gy:n fraktioannoksilla, kun kumulatiivinen annos on ylittänyt 40 Gy:n. Aivo-veriesteen permeabiliteetti kasvaa muutamia päiviä säteilytyksen jälkeen, mutta hoitoon vaikuttavan aukeamisen ajankohtaa ei tunneta tarkasti. Tutkimukset antavat viitteitä, että suurempi kerta-annos aiheuttaisi voimakkaamman ja nopeamman aivo-veriesteen aukeamisen. Prekliinisissä tutkimuksissa säteilytyksen aiheuttamaa aivo-veriesteen aukeamista onnistuttiin havaitsemaan jo kaksi tuntia säteilytyksen jälkeen, kun kerta-annos oli minimissään 2 Gy.

Johtopäätökset: Tarkasteltujen tutkimusten ja niistä saatujen tulosten perusteella ei voida todeta selkeää korrelaatiota säteilyannoksen suuruuden ja BBBD:n esiintymisen tai sen aukeamisajankohdan välillä säteilytyksen jälkeen. Haasteina kliinisessä tutkimuksessa on reaaliaikaisen tarkastelun puute, jolloin aivo-veriesteen aukeamisen ajankohdasta on hankala sanoa varmuudella. Prekliinisissä tutkimuksissa aivo-veriesteen aukeaminen tapahtui hyvällä todennäköisyydellä, ja tulos onnistuttiin varmistamaan luotettavasti, varsinkin kun käytettiin merkkiaineena Evan’s Blueta. Tutkimusten jatkaminen sekä uusien tarkastelumenetelmien kehittäminen on tärkeää. Reaaliaikainen aivo-veriesteen häiriön tutkiminen antaisi tarkempia vastauksia tutkimuskysymykseen.