”Aina antaa enemmän kuin ottaa” : puheterapeuttien kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkoituksena oli kartoittaa suomalaisten puheterapeuttien kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, millaista moniammatillista yhteistyötä puheterapeutit tekevät ja keiden kanssa he pääasiallisesti tekevät sitä. Lisäksi työssä selvitettiin, mitkä asiat puheterapeutit kokevat moniammatillisen yhteistyön edellytyksiksi, hyödyiksi ja haasteiksi.

Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselytutkimuksena Webropol-alustalla. Kyselyyn saatiin vastauksia yhteensä 165 henkilöltä, jotka työskentelevät tällä hetkellä puheterapeuttina ja joiden työhön kuuluu moniammatillista yhteistyötä. Aineisto kerättiin 12.9.–30.9.2024 välisenä aikana jakamalla kyselyn linkki sähköpostilistalle, jolle kaikki Suomen Puheterapeuttiliiton varsinaiset jäsenet kuuluvat. Monivalintakysymysten vastaukset kuvailtiin kvantitatiivisesti, ja avoimiin kysymyksiin saadut vastaukset käsiteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.

Tulosten mukaan puheterapeutit pitävät moniammatillista yhteistyötä erittäin tärkeänä ja mieleisenä osana työtä. Tyypillisintä oli tehdä yhteistyötä viikoittain useiden eri yhteistyökumppaneiden kanssa. Tärkeimpiä yhteistyökumppaneita olivat etenkin toimintaterapeutit ja opettajat. Yhteistyömuotoja oli useita, mutta niistä yleisimpiä olivat moniammatilliset keskustelut tai konsultointi ja verkostokäynnit. Vastauksista käy ilmi, että moniammatillisen yhteistyön toteutumisella on useita edellytyksiä yhteiskunnan, organisaation ja yksittäisten ammattilaisten tasolla. Moniammatillisesta yhteistyöstä hyötyy vastaajien mukaan ensisijaisesti asiakas. Erittäin tärkeänä sen tuomana hyötynä pidettiin arviointi- ja kuntoutusprosessien kokonaisvaltaisuutta. Vastaajat kokivat itsekin hyötyvänsä moniammatillisesta yhteistyöstä monin eri tavoin. Suurimmat haasteet moniammatillisessa yhteistyössä liittyivät vastaajien mukaan ajankäyttöön. Vastaajien näkemys oli pääasiallisesti kuitenkin se, että vaikka moniammatilliseen yhteistyöhön liittyy useita haasteita, on sen tekeminen hyvin antoisaa.

Tämän tutkielman havainnot olivat pääpiirteittäin samansuuntaisia kansainvälisten tutkimusten kanssa. Tämän tutkimuksen avulla saatiin kuitenkin tietoa suomalaisten puheterapeuttien kokemuksista moniammatillisesta yhteistyöstä. Asiaa ei tiettävästi ole aiemmin valtakunnallisella tasolla tutkittu. Moniammatillinen yhteistyö on todennäköisesti olennainen osa puheterapeuttien työtä myös tulevaisuudessa, minkä vuoksi jatkotutkimuksille on tarvetta. Työpaikoilla moniammatillisen yhteistyön kehittämistyö ja aiheeseen liittyvät koulutukset voisivat myös olla tarpeellisia.