Yksityiset ja yhteiset metsät : suomalaisten käsityksiä metsästä ja sen omistamisesta Suhteeni metsään - muistitietokeruussa 2020

Abstract

Tutkin tässä pro gradu -tutkielmassa suomalaisten käsityksiä metsästä ja niiden omistamisesta. Käytän aineistonani Suhteeni metsään -kirjoituskeruuta (2020). Keruuseen kertynyt tieto on muistitietoa, joka on talletettu vuonna 2020, mutta muistelu ulottuu toisen maailmansodan jälkeiseen Suomeen. 309 vastaajasta suuri osa on yli 60-vuotiaita, mutta seassa on nuorempiakin vastaajia. Laadullisen tutkielmani tarkoituksena on tutkimustehtävän lisäksi tuoda valoon erilaisia ajatuksia ja käsityksiä metsästä niin sanotuilta tavallisilta ihmisiltä. Yksilöiden metsäkäsityksiin on vaikuttanut merkittävästi valtion toiminta ja asema. Tästä toimii esimerkkinä jokaisenoikeus, joka on mahdollistanut pääsyn metsään sitä omistamatta. Näin on luotu puitteet suomaisten suhteelle metsään, mikä on yksilöllinen ja joillekin tärkeä osa identiteettiä.

Tutkimusmenetelmänä työssä käytän lähilukua, jonka avulla pyrin saamaan aatehistoriallista ymmärrystä Suhteeni metsään -kirjoituskeruun vastaajien tavoista hahmottaa metsää ja ihmisen paikkaa siinä. Keruun kokemuskuvaukset eivät ole pelkästään raportteja kirjoittajien ajatuksista ja muistikuvista, vaan ne ovat ennemminkin ainutkertaisia kuvauksia kirjoittajien sisäisestä maailmasta ja kulttuuristen assosiaatioiden kohtauspisteestä. Lähiluku toimii keinona päästä tarkemmin kiinni Suhteeni metsään -kirjoituskeruun vastausten syvempiin merkityksiin.

Tutkielmani merkitys on tuoda valoon erilaisia käsityksiä, arvoja ja merkityksiä metsistä ja niiden omistamisesta. Tulkintana se on omani ja siten ainutlaatuinen kuvaus suomalaisten käsityksistä metsistä ja niiden omistamisesta. Näin tutkielmani tarjoaa uudenlaista näkökulmaa metsäkeskusteluun, joka on ajoittain poteroista huutelua. Tutkielmasta selviää kuinka vastaajat rakentavat omaa metsäsuhdettaan muistelun avulla. Tähän sisältyvät käsitykset, arvot ja merkitykset ovat hyvin moninaisia ja harva ihminen on yksiulotteinen metsäsuhteessaan. Pyrkiessä ymmärtämään eri vastaajien näkökulmia joutuu harjoittamaan empatiaa ja asettumaan heidän saappaisiinsa.

Muistelusta voidaan havaita muutosta, mutta myös pysyvyyttä, mitä voi toisaalta pitää muisteluaineistonkin piirteenä. Pysyvyyden yksi ilmentymä on suvun metsänhoidon havainnoimisessa, jossa nähdään oma hoitotapa osana menneiden sukupolvien metsänhoitoa. Tekniikka on tosin kehittynyt, joten hoito on usein samaa vain ajattelijan mielessä. Heille tällainen pysyvyys tai jatkumo ajattelu saattaa olla mielekästä, koska sillä he perustelevat oman toimintansa metsässä riippumatta muiden mielipiteistä. Näitä mielipiteitä on silti monia ja ne ovat aiheuttaneet erityisesti 1960-luvun jälkeen metsäkonflikteja. Näiden yhteenottojen olemassaolo kertoo päätöksenteon demokraattisesta kehityksestä, mutta myös erilaisten metsäkäsitysten syntymisestä.

In this master’s thesis, I examine Finnish perceptions of forests and forest ownership. My research material consists of the Suhteeni metsään (My Relationship with the Forest) memory data from 2020. The data collected in this survey is memory-based material, recorded in 2020, but the recollections stretch back to post-World War II Finland. Of the 309 respondents, a large proportion are over 60 years old, though there are younger participants as well. In addition to addressing the research question, the purpose of my qualitative thesis is to shed light on diverse thoughts and perceptions of forests from so-called ordinary people. Individual perceptions of forests have been significantly influenced by state actions and policies. One example is jokaisenoikeus (Everyman’s Rights), which has allowed access to forests without ownership. This policy has shaped the framework for the Finnish relationship with forests, which is highly individual and, for some, an important part of their identity.

The research method I employ is close reading, which I use to gain intellectual-historical insights into how the respondents of the Suhteeni metsään collection conceptualize the forest and humanity’s place within it. The experiential descriptions in the collection are not merely reports of the writers' thoughts and memories but rather unique portrayals of their inner worlds and intersections of cultural associations. Close reading serves as a tool to delve into the deeper meanings embedded in the responses to the Suhteeni metsään collection.

The significance of my thesis lies in highlighting diverse perceptions, values, and meanings related to forests and their ownership. My interpretation is my own and, as such, offers a unique perspective on Finnish understandings of forests and ownership. In this way, my thesis contributes a fresh viewpoint to the often-polarized discourse on forests. The thesis reveals how respondents construct their relationship with forests through recollection. This relationship encompasses a wide range of perceptions, values, and meanings, demonstrating that few people have a one-dimensional relationship with forests. To understand the perspectives of different respondents, one must exercise empathy and step into their shoes.

Recollections reveal both change and continuity, which can also be considered a characteristic of memory-based material. One example of continuity is observing the forest management practices of one’s family, where respondents see their own forest management as part of the practices of past generations. Although techniques have advanced, the continuity often exists only in the mind of the individual. For them, this sense of permanence or continuity may provide meaning, as it allows them to justify their own actions in the forest regardless of others' opinions. Yet, there are many opinions, and since the 1960s, these differences have caused forest-related conflicts. The existence of these clashes reflects the democratic development of decision-making but also the emergence of differing perceptions of forests.