Puheterapiassa käyvien lasten ja heidän vanhempiensa motivaatio ja sitoutuminen annettuihin kotiharjoitteisiin

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tavoitteena oli koota tietoa perusterveydenhuollon puheterapiassa käyvien 5–10-vuotiaiden lasten ja heidän vanhempiensa motivaatiosta ja sitoutumisesta puheterapiasta annettuihin kotiharjoitteisiin. Tutkielmassa pyrittiin kartoittamaan, minkälaista on puheterapeuttien lapsille ja vanhemmille antama ohjeistus ja tuki annettuihin kotiharjoitteisiin liittyvän motivaation ja sitoutumisen tukemiseksi, millaisena kotiharjoittelu on käytännössä toteutunut ja kuinka motivoituneita ja sitoutuneita kotiharjoitteluun lapset ja vanhemmat ovat.

Tutkimus toteutettiin valtakunnallisena Webropol-kyselynä, johon saatiin 114 mukaanottokriteerit täyttänyttä vastausta. Kysely sisälsi yhteensä 39 kysymystä, joista 35 oli suunnattu vanhemmalle ja neljä lapselle. Kyselyyn vastanneista vanhemmista 107 oli naisia ja lapsista puolestaan 38 oli tyttöjä. Lasten puheterapian pääasialliset tavoitteet koskivat useimmiten yksittäisiä äännevirheitä (n = 93) ja/tai muita puheen ja kielen kehityksen viivästymiä ja häiriöitä (n = 41).

Tulosten mukaan puheterapeutit osaavat tukea perheiden kotiharjoitteluun motivoitumista ja sitoutumista esimerkiksi tarjoamalla perheille lasten taitotasoon juuri sopivan haastavia kotiharjoituksia. Puheterapeuteista 65 % oli käynyt perheiden kanssa keskustelua kotiharjoittelun määrästä. Kuitenkin vanhemmat arvioivat, että vain 46 % terapeuteista seurasi kotiharjoitusten tekemistä riittävän tarkasti. Tulosten mukaan terapian tavoitteista oli sovittu vanhempien kanssa useammin ja tarkemmin kuin lasten kanssa. Tutkimus tulosten perusteella lapsista jopa 89 % teki puheterapeutin antamia kotiharjoituksia ja kotiharjoituksia tekevistä lapsista jopa 73 % teki harjoitukset aina aikuisen kanssa. Lasten kotona harjoiteltavissa taidoissa edistymisen havaittiin tutkimuksessa vaikuttavan vanhempien motivaatioon.