Mikromuovit ja niiden vaikutus sisävesien ekologiaan

Abstract

Mikromuovien esiintyminen vesiekosysteemeissä on lisääntynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä, ja niiden ympäristövaikutukset ovat nousseet yhdeksi tärkeimmistä tutkimusalueista ympäristötieteissä ja ekologiassa. Tässä tutkielmassa tarkastelen mikromuovien vaikutuksia sisävesiekosysteemien biodiversiteettiin ja veden laatuun, sekä erityisesti niiden vuorovaikutusta vesieliöiden kanssa. Tutkielmassa käsittelen myös mikromuovien kulkeutumista ja kertymistä sisävesiin sekä näiden prosessien yhteyttä vesistöjen ominaisuuksiin.

Mikromuovit ovat peräisin antropogeenisistä lähteistä ja niiden päästölähteitä on useita: kaupungit, jätevedenpuhdistamot, maatalous, kotitaloudet ja teollisuus. Mikromuovien ilmenemiseen vaikuttavat myös valuma-alueen ja virtauksien ominaisuudet kuten kaltevuusaste ja virrannopeus. Myös myrskysateet ja tuuli kuljettavat mikromuoveja pitkiä matkoja. Mikromuovien pinnalle voi muodostua vesiympäristössä biofilmi, joka koostuu esimerkiksi vedessä olevista bakteereista, sienistä tai levistä. Tämä vaikuttaa mikromuovin kertymiseen ja kelluvuuteen. Ne voivat myös aggregoitua eli muodostaa rykelmiä vesiympäristöön.

Sisävesille ja niiden lajeille koituu useita ongelmia mikromuovien takia. Vaikutukset voidaan jakaa fyysisiin, fysiologisiin ja käyttäytymisseurauksiin. Mikromuovit voivat toimia vektoreina erilaisille patogeeneille, bakteereille ja viruksille sekä tarjoavat tarttumispinnan eläin- ja kasviplanktoneille sekä muille mikro-organismeille. Mikromuovit keräävät myös metalleja ja biologisesti kertyviä myrkyllisiä yhdisteitä. Vektoriefektillä on täten negatiivisia vaikutuksia sisävesien biodiversiteettiin. Uhkana on myös, että tapahtuu biomagnifikaatiota ravintoverkon sisällä aina korkeammille trofiatasoille, jolloin mikromuovi voi päätyä ihmisen ruokaan. Haitallisia vaikutuksia on havaittu myös kasvistolle ja eläinlajistolle. Mikromuovit vaikuttavat muun muassa kasvien DNA:han, fotosynteesiin, solukalvon eheyteen ja typen poistotehokkuuteen. Mikromuovia on löydetty eläinten ruuansulatuskanavista, kiduksista, lihaksista ja sisäelimistä. Elimiin kertyessään mikromuovit vaikuttavat yksilön lisääntymiseen, liikkumiseen, ravintotottumuksiin, energian kulutukseen ja hermostoon.

Mikromuovien haitallisuus ei ole yllättävää, mutta niiden vahingonlaajuus on merkittävä. Sisävesiin liittyvässä tutkimuksessa on puutteita, jotka tulisi ratkaista piakkoin. Sisävedet - oli kyseessä järvi, joki, lampi, koski tai puro - ovat tärkeä osa luontoa ja niitä tulisi suojella ihmisten aiheuttamilta vaaroilta.