Sienijuurisienet ja niiden merkitys boreaalisessa metsäekosysteemissä

Abstract

Boreaalinen metsäekosysteemi on pinta-alaltaan maailman suurin maabiomi ja sen metsien merkitys maapallon hiilivarastoina on huomattava. Itse kasvillisuuden lisäksi hiiltä on sitoutuneena maaperään sekä epäorgaanisena hiilenä että orgaanisena hiilenä muun muassa erilaisten mikrobien sekä sienirihmaston muodossa. Metsien sienijuurityypeistä yleisimmät ovat ekto-, arbuskeli-, erikoidi- ja orkideamykorritsa. Ehdoton avaintekijä on kuitenkin ektomykorritsa, joka esiintyy männyn ja kuusen juuristossa. Sienijuurisienisymbioosi on isäntäkasville hyödyllinen monin tavoin. Sieniosakas pystyy muuntamaan maaperässä olevia typpi- ja fosforipitoisia yhdisteitä kasvien hyödynnettävään muotoon. Ne myös lisäävät isäntäkasvinsa sekä abioottista että bioottista stressinsietokykyä ja parantavat maaperän rakennetta luoden samalla otollisemman elinympäristön muille maan pieneliöille. Osa mykorritsalajeista pystyy myös sitomaan itseensä raskasmetalleja. Sienijuurisymbioosin muodostumista säätelevät jopa tuhannet eri geenit ja siihen liittyy lukemattomia eri yhdisteitä, joiden kaikkien olemassaoloa tai merkitystä ei vielä tunneta. Joka tapauksessa sekä isäntäkasvin juuristo että sieniosakas muuttava toimintaansa huomattavasti symbioosisuhteen muodostamiseksi. Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan myös boreaaliseen metsävyöhykkeeseen yhä enenevissä määrin. Sienijuurisienet ovat osa tätä muutoksen kohteena olevaa ekosysteemiä ja ne voivatkin toimia mahdollisesti eräänlaisena puskurina muuttuvien ilmasto-olosuhteiden ja kasvien välillä. Mykorritsat pystyvät muun muassa parantamaan maa-aineksen vedenpidätyskykyä, ehkäisemään eroosiota ja ainakin välillisesti edistämään voimakkaan kasvihuonekaasun, typpidioksidin, sitoutumista maaperään. Boreaalinen metsäekosysteemi on muutenkin koko ajan suuressa muutoksessa esimerkiksi metsätalouden toimien takia. Erään lähteen mukaan noin 37% vuosittaisesta puuntuotannosta tulee kyseisen biomin alueelta, joten talousmetsän osuus kaikista metsäalueista on huomattava. Sillä on kuitenkin väliä, miten metsää ja sen puustoa hyödynnetään. Voimakas metsäympäristön muokkaus heikentää sienijuuririhmaston määrää sekä sen lajirunsautta huomattavasti, sillä sieniosakas on riippuvainen isäntäkasvinsa tuottamista fotosynteesituotteista.