”Kyllähän se sillon täytyy toisaalta vaan hakea” : huoltajien kertomuksia yksityisen lisäopetuksen hankkimisesta alaikäiselle huollettavalle
Vanha-aho, Elina (2025-01-24)
Vanha-aho, Elina
E. Vanha-aho
24.01.2025
© 2025 Elina Vanha-aho. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202501241342
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202501241342
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tutkin varjokoulutuksen eli yksityisen lisäopetuksen hankkimisen syitä huoltajien kertomusten kautta. Havaitsin kandidaatintutkielmassani, että Suomessa aiheen tähänastinen tutkimus on rajoittunut lähinnä korkeakoulujen sisäänpääsyä tukevaan valmennukseen, eli tutkimusaukko on suuri. Rajasin työni yksityistä lisäopetusta alle 18-vuotiaina saaneiden huoltajiin, jotta tuottaisin uutta tietoa suomalaisesta varjokoulutuskentästä. Niin julkisessa keskustelussa kuin tutkimuksessakin olisi käyttöä lisätiedolle varjokoulutuksesta, koska maksullisen lisäopetuksen markkinat ovat koulutuksen tasa-arvon kannalta polttava kysymys. Kansainvälisen ja pohjoismaisenkin tutkimuksen perusteella varjokoulutus on yleistymässä Suomessa, joten ilmiöltä ei tulisi sulkea silmiä.
Työn teoreettisen viitekehyksen pohjalla ovat varjokoulutuksen ja sen hankkimisen taustalla vaikuttavat yhteiskunnalliset suuntaukset. Uusliberalismin ja parentokratian eli ”vanhempainvallan” myötä koulutuksen valta ja vastuu siirtyy julkisilta tahoilta yksityisille. Huoltajilla on aiempaa enemmän paineita ja mahdollisuuksia tehdä valintoja lapsensa koulutuksesta. Koska Suomen kontekstista muuta kuin valmennuskursseja koskevaa tutkimusta on niukasti, varjokoulutusta ja sen hankkimista lähemmin käsittelevä teoreettinen luku pohjaa monilta osin kansainväliseen tutkimukseen.
Varjokoulutus on luonteeltaan piilottelevaa ja ainakin muu kuin valmennuskursseja koskeva toiminta vaikuttaa Suomessa olevan marginaalista. Tutkimus aiheesta vaatii tämän kontekstin tiedostamista, mihin vastasin hyödyntämällä laadullisen tutkimuksen kentältä narratiivista eli kerronnallista tutkimusotetta. Aineistoksi haastatteluilla ja kirjoitelmilla tuotetut viisi kertomusta analysoin narratiivisen diskurssin tutkimusotetta ja pienten tarinoiden tutkimusotetta hyödyntäen. Tiheän kuvauksen avulla kerronnan tavat, kontekstit ja vuorovaikutteisuudet paljastivat huoltajien kertomuksista lisätietoa varjokoulutuksen hankkimiseen liittyvistä syistä.
Tutkimukseen osallistuneiden huoltajien kertomuksissa oli yhteyksiä kansainvälisessä tutkimuksessa tunnistettuihin syihin hankkia varjokoulutusta, kuten halu tukea lapsen koulumenestystä ja itsetuntoa, kokemus ettei itse pysty auttamaan lasta, ja halu välttää kouluasioista syntyvää konfliktia perheen sisällä. Toisaalta analyysi paljasti, että varjokoulutuksen apua haettiin usein siksi, että koulun tarjoama tuki ei riittänyt tai ollut tarpeeksi oppilaan yksilöllisiä tarpeita huomioivaa. Huoltajat kyseenalaistivat suomalaista koulutusta koskevaa päänarratiivia, jossa koulu vastaa oppilaan yksilöllisiin tarpeisiin. He asemoivat itsensä vastuuseen lapsensa koulutuksesta.
Työn teoreettisen viitekehyksen pohjalla ovat varjokoulutuksen ja sen hankkimisen taustalla vaikuttavat yhteiskunnalliset suuntaukset. Uusliberalismin ja parentokratian eli ”vanhempainvallan” myötä koulutuksen valta ja vastuu siirtyy julkisilta tahoilta yksityisille. Huoltajilla on aiempaa enemmän paineita ja mahdollisuuksia tehdä valintoja lapsensa koulutuksesta. Koska Suomen kontekstista muuta kuin valmennuskursseja koskevaa tutkimusta on niukasti, varjokoulutusta ja sen hankkimista lähemmin käsittelevä teoreettinen luku pohjaa monilta osin kansainväliseen tutkimukseen.
Varjokoulutus on luonteeltaan piilottelevaa ja ainakin muu kuin valmennuskursseja koskeva toiminta vaikuttaa Suomessa olevan marginaalista. Tutkimus aiheesta vaatii tämän kontekstin tiedostamista, mihin vastasin hyödyntämällä laadullisen tutkimuksen kentältä narratiivista eli kerronnallista tutkimusotetta. Aineistoksi haastatteluilla ja kirjoitelmilla tuotetut viisi kertomusta analysoin narratiivisen diskurssin tutkimusotetta ja pienten tarinoiden tutkimusotetta hyödyntäen. Tiheän kuvauksen avulla kerronnan tavat, kontekstit ja vuorovaikutteisuudet paljastivat huoltajien kertomuksista lisätietoa varjokoulutuksen hankkimiseen liittyvistä syistä.
Tutkimukseen osallistuneiden huoltajien kertomuksissa oli yhteyksiä kansainvälisessä tutkimuksessa tunnistettuihin syihin hankkia varjokoulutusta, kuten halu tukea lapsen koulumenestystä ja itsetuntoa, kokemus ettei itse pysty auttamaan lasta, ja halu välttää kouluasioista syntyvää konfliktia perheen sisällä. Toisaalta analyysi paljasti, että varjokoulutuksen apua haettiin usein siksi, että koulun tarjoama tuki ei riittänyt tai ollut tarpeeksi oppilaan yksilöllisiä tarpeita huomioivaa. Huoltajat kyseenalaistivat suomalaista koulutusta koskevaa päänarratiivia, jossa koulu vastaa oppilaan yksilöllisiin tarpeisiin. He asemoivat itsensä vastuuseen lapsensa koulutuksesta.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [38824]