Raitiotiehankkeen hiilijalanjälki

Abstract

Ilmastonmuutos on aikamme merkittävimpiä ympäristöhaasteita, jonka hillitsemiseksi on pystyttävä vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. Hiilijalanjälkilaskenta on merkittävä työkalu arvioimaan uusien hankkeiden vaikutuksia ilmastoon, ja sen avulla voidaan tunnistaa hankkeen suurimmat päästölähteet ja kohdistaa toimenpiteitä niiden vähentämiseen. Jotta hiilijalanjälkilaskennat voidaan tuottaa vertailukelpoisesti, on tärkeätä hyödyntää laskennoissa yhdenmukaisia menetelmiä. Tämä diplomityö tarkastelee Pirkkala–Linnainmaa-raitiotiehankkeen hiilijalanjälkeä painottaen vähähiilisyyden arviointimenetelmien soveltamista ja päästövähennysmahdollisuuksia. Erityisesti suurissa infrahankkeissa on tärkeää hankkeen kokonaispäästöjen selvittämisen lisäksi löytää konkreettisia keinoja vähähiilisten ratkaisujen toteuttamiseen. Työn tavoitteena oli selvittää Ympäristöministeriön rakennusten vähähiilisyyden arviointimenetelmän ja Väyläviraston infrarakentamisen vähähiilisyyden arviointimenetelmän soveltuvuutta raitiotiehankkeen hiilijalanjälkilaskennassa, arvioida laskennallisesti raitiotiehankkeen kokonaispäästöt sekä tunnistaa merkittävimmät päästölähteet ja niiden päästövähennyspotentiaalit. Työssä hyödynnettävä tieto kerättiin kirjallisuusselvitysten ja haastattelujen avulla sekä työssä hyödynnettävää tietoa tuotettiin laskennallisten menetelmien avulla.

Tämän työn lopputuloksena tunnistettiin Pirkkala–Linnainmaa raitiotiehankkeella muodostuvat merkittävimmät päästölähteet ja niiden potentiaalisia päästövähennystoimenpiteitä sekä päästövähennystoimenpiteiden toteuttamisen haasteita. Hiilijalanjälkitulosten esittämiseksi tarkasteltiin ja vertailtiin tunnuslukuja, kuten päästöt ratametriä kohden ja päästöt kustannuksia kohden, jotka tarjoavat selkeän ja havainnollistavan tavan kuvata hankkeen ilmastovaikutuksia. Tunnusluvuista erityisesti päästöt ratametriä kohden tarjoaa arvokasta ja vertailukelpoista tietoa infrahankkeen hiilijalanjäljestä. Työssä yhtenäistettiin raitiotiehankkeessa hyödynnettäviä vähähiilisyyden arviointimenetelmiä, joiden kehittäminen edelleen yhtenäisemmäksi isoille infrahankkeilla on erityisen tärkeää.

Työn tuloksia voidaan hyödyntää vastaavien infrahankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa, joissa käytetään vastaavanlaisia materiaaleja ja työvaiheita. Esitetyt vähähiilisyyden arviointimenetelmät ja niiden perusteella tässä työssä sovellettu raitiotiehankkeen hiilijalanjälkilaskenta antavat mallin myös muiden raitiotiehankkeiden hiilijalanjäljen arviointiin. Lisäksi tunnistettuja päästövähennystoimenpiteitä voidaan hyödyntää tulevien infrahankkeiden päästövähennystoimenpiteitä arvioitaessa.