Kalliosinisiipi (Scolitantides orion)

Kalliosinisiipi (Scolitantides orion) on sinisiipisiin (Lycaenidae) kuuluva perhoslaji ja se on erikoistunut käyttämään elinympäristönään paahteisia kallioalueita, joilla kasvaa toukan ravintokasvia isomaksaruohoa (Sedum telephium). Toukka hyötyy mutualistisesta suhteesta muurahaisten kanssa, jossa muurahaiset suojelevat toukkaa ja toukka tuottaa makeaa nestettä muurahaisille. Kotelo talvehtii ja aikuinen kuoriutuu alkukesästä ja elää keskimäärin noin 6.5 päivää. Aikuinen on sininen ja sillä on suuria mustia täpliä sekä siipien ylä- että alapinnoilla.

P. S. Pallaksen 1771 nimeämästä lajista on kuvattu useita alalajeja, mutta geneettiset tiedot eivät tue useimpia näistä alalajeista. Kalliosinisiipi on kehittynyt 10 miljoonaa vuotta lähimmästä eurooppalaisesta sukulaisestaan. Samassa Scolitantides suvussa on myös muita lajeja Euroopan ulkopuolella, mutta ne ovat huonosti tunnettuja.

Kalliosinisiipi elää erityyppisillä kalliobiotoopeilla kuten kalliokedoilla ja rantakallioilla. Monet kalliobiotoopit ovat arvioitu uhanalaisiksi. Kallioalueet eivät ole yhtenäisiä, joten kalliosinisiiven levinneisyys on laikuittainen ja muodostaa metapopulaatio kokonaisuuden, jossa yksilöitä voi siirtyä laikulta toiselle. Yksilöiden on havaittu liikkuvan jopa 1,5 km matkoja ja tutkimuksissa suurin osa esiintymisalueen laikuista on havaittu asutuiksi.

Kalliosinisiipeä tavataan aina Aasiasta Eurooppaan. Suomessa laji elää vain maan eteläosassa ja se on arvioitu Suomessa erittäin uhanalaiseksi pienen esiintymisalueen ja sen pirstoutuneisuuden takia. Lajia uhkaa erityisesti avoimien alueiden sulkeutuminen sekä ravintokasvin häviäminen alueelta. Laji on kuitenkin levinnyt viimevuosina Suomessa uusille paikoille.

Kalliosinisiipi on luonnonsuojelulaissa rauhoitettu laji ja sen suojelemisen edistämiseksi tehdään toimia, kuten elinympäristöjen kunnostuksia. Ilmastonmuutoksen seurauksena monet nykyiset lajin elinalueet erityisesti Keski-Euroopassa muuttuvat epäsuotuisiksi ja sen oletetaan levittäytyvän vain vuoristoihin ja pohjoiseen. Suomesta ei tällä hetkellä löydy lajin kannalta suotuisia ilmasto-oloja, vaan lajin esiintymät ovat jäänteitä paremmilta ajoilta. Ravintokasvin levinneisyys voi kuitenkin rajoittaa uusiin elinympäristöihin levittäytymistä.