Elinvoimaisesta erittäin uhanalaiseksi : hömötiaisen vähenemisen taustatekijöistä

Abstract

Luonnonmonimuotoisuuden häviäminen on luonnonsuojelubiologian keskeisin huolenaihe. Metsätalous ja sen aiheuttama elinympäristöjen muuttuminen ja luontokato uhkaavat monien metsälintulajien olemassaoloa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan syitä hömötiaisten (Poecile montanus) vähenemisen taustalla viimeisten vuosikymmenien aikana ja tarkemmin miten hömötiaisen elinympäristössä tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet lajin demografiaan. Suomessa jo vuosikymmeniä jatkuneet metsänhakkuut ovat heikentäneet laadullisesti ja osittain hävittäneet hömötiaisen sopivat metsäelinympäristöt, joista se on paikkalintuna riippuvainen talvehtiessaan ja pesiessään. Hömötiaisten väheneminen johtuu suurelta osin lisääntyneestä aikuisten kuolleisuudesta. Aikuiset yksilöt selviävät heikommin talven yli metsätalouden muokkaamissa elinympäristöissä. Tämä johtunee siitä, että metsätalousmetsät eivät tarjoa tarpeeksi resursseja, kuten suojaa tai sopivia paikkoja talvivarastojen tekemiseen. Lisäksi metsänhoitotoimet ovat heikentäneet lajin lisääntymistä vähentämällä pesintään sopivia ympäristöjä, mukaan lukien lahopuiden määrää. Hömötiaiskannan elvyttämiseksi ja luontokadon pysäyttämiseksi vaaditaan ensisijaisesti täyskäännös metsänhoitomenetelmissä ja hakkuumäärissä. Avohakkuut ja harvennushakkuut tulisi korvata vähintäänkin jatkuvan kasvatuksen periaatteella. Kosteiden metsien lähettyvillä tapahtuvat ojitukset tulisi lopettaa ja metsiä tulisi suojella tehokkaammin erityisesti Etelä-Suomessa.