Lapinkylän aseman alue Vantaan Kivistössä

Abstract

Kandidaatin työssäni tutkin Vantaan Kivistön Lapinkylän aseman alueenkäyttöä asemakaavatasoisen kaupunkisuunnitelman avulla. Suunnittelun lähtökohtana on Vantaan kaupungin laatima Kivistön visio ja kaavarunko, joka tavoittelee Kivistön keskustasta tiivistä ja vehreää 45 000 asukkaan kahden aseman kaupunkikeskustaa vuodelle 2050. Tutkin suunnitelmassani kasvavan uudisrakennusalueen kaupunkiympäristöä keskittymällä erityisesti kolmeen teemaan: monipuolinen alueelle tyypillinen kaupunkivihreä, kohtaamisiin kannustavat kaupunkikorttelit ja käveltävyys.

Suunnitelmassani Lapinkylän aseman alue muodostuu monikulmaisista umpikortteleista, joiden korkeus nousee porrastetusti kohti pohjoisessa rajaavaa lähijunaraidetta. Umpikorttelien ja viheralueiden väliin rajautuvat alueen raitit, jotka ovat pääasiallisesti jaettua tilaa kevyelle liikenteelle ja rauhalliselle huollettavuuden kannalta välttämättömälle autoliikenteelle. Muutoin autoliikenne on rajattu pois kaupunkikortteleista keskittämällä pysäköinti alueen läntiselle ja kaakkoiselle reunalle autotiepistojen päihin.

Raitilla kävelemistä on suunniteltu houkuttelevammaksi pitämällä korttelimitat inhimillisinä, luomalla monipuolisia näkymäpäätteitä ja sekoittamalla korttelialueiden toimintoja. Palvelut kuitenkin painottuvat alueen itäiseen päätyyn, tulevan Lapinkylän aseman lähettyville. Harrastajat voivat saapua kätevästi joukkoliikennevälineillä skedeparkille ja lähialueelta on helppo tulla ylikulkusiltaa hoitamaan ostokset keskustatoimintojen korttelialueelle.

Alueen kaupunkivihreä jakautuu kolmeen vyöhykkeeseen: julkisiin viheralueisiin, yksityisiin vihreisiin umpikorttelipihoihin ja niiden rajapintaan muodostuviin puolijulkisiin vihertaskuihin. Julkisten viheralueiden suunnitteluperiaatteena on ollut säilyttää kattavasti alueen alkuperäisiä luontoelementtejä. Kaupunkikorttelien siimekseen, raittien sydämeen jää asemaakaavassa suojeltavaksi määrättynä yhden korttelin verran havumetsää. Säästetty on myös metsän reunalla kasvava, sille omaleimainen suora puurivi, joka on hyödynnetty lähipalveluiden eteen muodostuvan puistoalueen rajaavana elementtinä. Sydämen pohjoispuolella kulkeva liikenneväylä on nostettu ylös maaperästä metalliritiläisen pitkospuun varaan, jotta metsänpohjaa ja sen mikrobikantaa voidaan säästää.

Puolijulkisen vihertilan konseptia tutkivat raittia rajaavista kerrostalomassoista leikatut vihertaskut. Jokainen tasku on umpikorttelinsa oma, mutta raitilla kulkeva ihminen voi vapaasti kävellä taskuun. Kaavoituksessa on mahdollistettu niin myymälä- kuin yhteiskäyttötilojen rakentaminen taskullisten talojen maantasokerrokseen, jotta taskulla on mahdollisuus muodostua eläväiseksi kaupunkiympäristöksi. Vihertaskun ja sisäpihan väliin jäävä parvekevyöhyke luo kortteleiden sisään yksityisyyttä, mutta toisaalta tarjoaa asukkaalle parvekkeen, josta on näkymiä kahteen erilaiseen vihreään tilaan.