Psykiatrian historian monet kasvot

Psykiatriaa, kuten historiaa yleensä, voi kirjoittaa eri näkökulmista ja jokaisella kirjoittajalla nämä näkökulmat ovat erilaiset riippuen siitä mistä he tulevat, mitä he pitävät tärkeänä, mitä he haluavat kirjoituksellaan sanoa ja miksi. Psykiatrian historia on kuitenkin erikoinen tapaus siinä mielessä, että siinä käsitellään aihetta, jonka koko olemassaolosta on kiistelty. Jos nimittäin haluaa kirjoittaa psykiatrian historiasta, tulisi kirjoittaa mielisairauksien historiasta ja mielisairaanhoidosta. Mielisairauden määrittely ei kuitenkaan ole ihan yksinkertainen asia. Paljon on kiinni siitä, millaisessa maailmassa määrittelijä ja määrittelyn kohde ovat eläneet.

Lähestyn aihetta neljän eri kirjoittajan kautta. Ensimmäisessä luvussa asettelen vastakkain ranskalaisen Michel Foucault’n ja englantilaisen Edvard Shorterin mielisairaanhoidon historiaa käsittelevät teokset. Yksinkertaistetusti voi sanoa, että ensimmäinen vastustaa psykiatriaa ja psykiatrien toimintoja, jälkimmäinen on psykiatrian puolustaja. Toisessa luvussa käsittelyn alla on kaksi suomalaista, samoihin aikoihin elänyttä psykiatria, Martti Kaila ja Kalle Achté, joilla oli kummallakin käytännön kokemusta mielisairaanhoidosta. Tämä erotti heidät kahdesta aikaisemmin mainitusta kirjoittajasta. Hyödynnän Kailan psykiatrian historiaa yleisesti käsittelevää teosta, keskittyen suomalaisen psykiatrian historiaan ja erityisesti ulkomailta saatuihin vaikutteisiin. Achtén Lapinlahden historiikin kautta käsittelen mielisairaalatoimintaa ja muuttuvaa mielisairaala-arkkitehtuuria.

Psykiatrian historiassa on tiettyjä asioita, jotka nousevat esiin riippumatta siitä, miltä kannalta sitä kirjoitetaan tai mitä mieltä kirjoittajat ylipäätään ovat mielisairauden olemassaolosta. Ennen psykiatrian syntyä 1700-luvulla, mielisairaanhoito oli pääasiassa kotihoitoa. Mielisairaaloita oli tässä vaiheessa jo olemassa, mutta niiden ainoa tehtävä oli säilöä, ei hoitaa. Psykiatrian synnyn poikima laitostamiskausi päättyi lopulta siihen, että alkujaan hoitavan laitoksen ideaa toteuttaneet mielisairaalat olivat niin täysiä, ettei minkäänlaisen toimivan hoidon toteuttaminen ollut enää mahdollista. Psykiatristen lääkkeiden kehittyminen 1900-luvun puolivälissä mahdollisti toimivan hoidon, ja lopulta potilaiden kotiuttamisen ja psykiatrisen avohoidon nousun.

Eri aikoina kirjoitetut teokset kuvastavat lopulta varsin pitkälle oman aikansa vallitsevia aatteita ja näkökohtia. Foucault ja Shorter voivat tuntua toistensa vastakohdilta, mutta heidän teostensa väliin jää useampi vuosikymmen, jonka aikana maailma oli muuttunut ja psykiatrinen toiminta kehittynyt erilaiseksi, kuin mitä se oli vielä Foucault’n aikana. Mitä tulee suomalaisen psykiatrian kehitykseen, ulkomailta saadut vaikutteet olivat Suomessa pitkälti se ohjenuora mitä seurattiin matkalla itsenäisempään psykiatriseen toimintaan. Achtén Lapinlahden sairaalan historiikki käsittelee pääasiassa Lapinlahden sairaalaa, mutta se mitä tapahtui Lapinlahdessa, löytää vastineensa myös muualta maailmasta: mielisairaala-arkkitehtuurin muuttuminen uusien ajatustapojen ja hoitoideologioiden valossa on lopultakin varsin universaali ilmiö.