Lumivyöryjen vyörymämatkan laskukaavan soveltuvuus ja kasauma-alueiden kartoitus Pohjois-Suomessa

Abstract

Suomessa vapaalasku on kasvattanut suosiotaan viime vuosina. Hoidettujen rinteiden ulkopuolelle poistuminen kasvattaa lumivyöryriskiä, joka voi pahimmassa tapauksessa olla hengenvaarallinen päätös. Lumivyöryt ovat luonnonilmiönä hyvin monimutkaisia ennustaa, sillä lumipeitteen vakauteen vaikuttaa sääolosuhteiden lisäksi myös maaston muodot, kasvillisuus ja ihmistoiminta. Myös viimeaikaiset kuolemaan johtaneet onnettomuudet Suomessa muistuttavat riskin todellisesta olemassaolosta ja aiheen tutkimuksen tarpeesta. Suomessa aihetta ei ole vielä erityisemmin tutkittu.

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin Ilmatieteen laitoksella koostettua havaintoaineistoa Suomen lumivyörytapahtumista vuosien 1998 ja 2024 välillä. Havaintoaineistoa (n=128) käytettiin kokonaiskuvan muodostamiseen Suomessa tapahtuvista lumivyöryistä, niiden tyypistä, koosta ja sijainnista. Sen lisäksi havaintoaineistosta poimittiin tarkimmat sijaintitiedot omaavat havainnot (n=11), joille laskettiin α-kulmat eli vyöryn lähtö- ja loppupisteen välisen suoran linjan kulmat lumivyöryjen maksimipituuden ennustamiseen kehitetyn α-β-mallin avulla. Tutkielmaan valittiin neljä tutkimusaluetta (Termisvaara, Pyhäkuru, Kellostapuli ja Valtavaara), joilla testattiin itävaltalaisen AvaFrame -ohjelmiston Com2AB-algoritmia luomaan valituille lähtöalueille vyöryjen maksimipituuden ennusteet paikkatieto-ohjelmassa. Algoritmi perustuu samaan α-β -malliin, jolla laskettiin α-kulmat havaintoaineiston aidoille vyöryhavainnoille. Siten laskettuja α-kulmia ja koko havaintoaineiston pituustietoja voitiin käyttää Com2ABennusteiden luotettavuuden arviointiin. Tuloksia tarkasteltiin kriittisesti Itävallalle kalibroitujen asetusten vuoksi.

Tulosten perusteella havaittiin, että Suomen tyypillisimmät vyöryalueet sijaitsevat Lapin läntisissä osissa, Enontekiön, Kolarin ja Muonion kuntien alueella. Suomessa havaittavat lumivyöryt ovat suurimmaksi osaksi ihmisen laukaisemia pieniä laattavyöryjä. Vyöryjen maksimipituuden ennusteet poikkesivat koko aineiston vyöryhavainnoista ja lasketuista α-kulmista selvästi, mikä on luonnollista, sillä ennusteet kuvaavat äärimmäistä tapahtumaa. Ennusteet osoittivat luotettavuutta Termisvaaran ja Pyhäkurun puuttomilla rinteillä. Tulosten perusteella pelkän Com2AB-algoritmin avulla ei ole järkevää toteuttaa kasauma-aluekartoitusta, sillä algoritmi ei huomioi rinteissä kasvavaa metsää, jonka on todettu hidastavan lumivyöryjen liikettä. Rinteiden metsän vuoksi Kellostapulin ja Valtavaaran vyöryjen maksimipituuden ennusteita ei voida pitää luotettavina. Geoinformatiikan avulla lumivyöryjä voidaan tutkia turvallisesti ja kasaumaaluekartat toimivat hyvänä päätöksenteon työvälineenä, tarjoamatta kuitenkaan liian ehdottomia arvioita vyöryvaarasta.