Ekologisten kompensaatioalueiden etsintä soveltuvuusanalyysillä Itäradan ratahankkeessa

Abstract

Ekologinen kompensaatio on tullut ajankohtaiseksi aiheeksi Suomessa uuden luonnonsuojelulain myötä. Käytännössä ekologinen kompensaatio toimii siten, että jostain toiminnasta aiheutuneet haitat luonnolle hyvitetään ennallistamalla ja/tai suojelemalla vastaavia luonnonarvoja muualta. Kompensaatioajattelun taustalla vaikuttaa tieteellinen konsensus siitä, että ihmisen toiminta aiheuttaa luonnon monimuotoisuuden häviämistä.

Tämä tutkielma tehtiin yhteistyössä Itärata-hankkeen kanssa. Tutkielmassa selvitettiin toimisiko soveltuvuusanalyysi osana ekologisen kompensaation suunnittelua. Tavoitteena oli etsiä tarkasteltavan rataosuuden kompensaatioon tarvittavia hyvitysalueita paikkatietopohjaisen soveltuvuusanalyysin avulla. Tutkimuskysymyksiä olivat: 1. Jos tarkasteltava ratalinjaus toteutuisi, kuinka paljon luontohaittaa tulisi kompensoida, jotta kokonaisheikentymättömyys toteutuisi tällä rataosuudella?, 2. Mitkä alueet ovat soveltuvuusanalyysin mukaan tarkasteltavan ratalinjauksen kompensaatioon soveltuvia alueita ja toimisivatko ne hyvityksinä hankkeesta aiheutuville haitoille?, 3. Voidaanko soveltuvuusanalyysiä hyödyntää osana ekologisen kompensaation suunnittelua tämän tutkielman tulosten mukaan?

Työn menetelmänä toimi soveltuvuusanalyysi, joka toteutettiin ArcGIS pro -ohjelmiston Suitability modeler -työkalulla. Soveltuvuusanalyysiä varten tarkasteluun valitulle ratalinjaukselle toteutettiin paikkatiedoin ekologisen kompensaation laskenta BOOST-hankkeessa kehitetyllä työkalulla. Ekologisen kompensaation voi kohdistaa joko luontotyyppeihin tai lajien elinympäristöihin. Tässä työssä kompensaatio kohdennettiin haitattuihin luontotyyppeihin. Ekologisen kompensaation laskennan tulokset sekä valinnat ohjasivat soveltuvuusanalyysiin tarvittavia kriteereitä ja painotuksia.

Tuloksena jokaiselle tarkastellulle luontotyypille (metsät, suot, lähteiköt, norot ja kalliot) valikoitui ensisijaiset sekä toissijaiset hyvitysalueet. Tulokset osoittavat, että soveltuvuusanalyysi voisi toimia osana ekologisen kompensaation suunnittelua, kunhan tiedostetaan sen epävarmuustekijät sekä rajoitteet. Soveltuvuusanalyysin hyödyllisyys perustuu siihen, että sen avulla voidaan päästä irti kompensaatioalueiden manuaalisesta etsimisestä. Jatkossa soveltuvuusanalyysin voisi ajoittaa suunnittelussa haitta-alueen maastokäynnin jälkeen (jonka avulla voidaan laskea kompensaatiomäärät), mutta ennen hyvitysalueen tarkempaa etsimistä ja suunnittelua.