Sinkkuus- ja parisuhdediskurssit sinkkuopiskelijoiden kyselyvastauksissa

Abstract

Tutkin tässä pro gradu -tutkielmassa kriittisen diskurssianalyysin tutkimusmenetelmällä vastauksia kyselyyni, joka kartoittaa sinkkuutta ja parisuhteita koskevia käsityksiä. Tutkimukseni kohteena ovat diskurssit, jotka vastauksissa aktivoituvat. Tutkin siis sitä, millaisia vakiintuneita tapoja merkityksellistää romanttisia suhteita ja kumppanin puuttumista aineistossani esiintyy. Aineistoni koostuu 87 oululaisen yliopisto-opiskelijan kyselyvastauksesta. Olen kiinnostunut erityisesti sinkkuopiskelijoiden näkökulmista aiheeseen, joten olen rajannut vastaajat sinkkuihin.

Tutkielmani on funktionaaliseen kielikäsitykseen perustuva laadullinen tekstintutkimus. Kriittinen diskurssianalyysi on tutkimukseni teoreettinen viitekehys ja tutkimusmenetelmä. Laajempana teoreettisena taustana tutkimuksessa on ollut sosiaalinen konstruktionismi. Sovellan analyysissani Norman Faircloughin kriittisen diskurssianalyysin mallia. Käytännössä tarkastelen siis, miten sanastolliset ja kieliopilliset piirteet aktivoivat erilaisia diskursseja – toisin sanoen, miten kielenkäytöllä heijastetaan mutta myös rakennetaan sosiaalista todellisuutta.

Nostan analyysissani tarkasteluun kuusi opiskelijoiden vastauksissa aktivoituvaa diskurssia, jotka tarjoavat erilaisia näkökulmia parisuhteisiin ja sinkkuna olemiseen. Ne ovat yleisyysjärjestyksessä parisuhde on läheisin ihmissuhde -diskurssi, sinkku on vapaa -diskurssi, fyysinen läheisyys kuuluu parisuhteeseen -diskurssi, parisuhde on normi -diskurssi, sinkku on yksinäinen -diskurssi ja parisuhde on yhteiseloa -diskurssi.

Aineistossa eniten aktivoituva parisuhde on läheisin ihmissuhde -diskurssi ilmentää ajatusta, jonka mukaan parisuhde on muita ihmissuhteita syvempi ja tärkeämpi. Diskurssissa parisuhteelle nähdään ominaiseksi muun muassa kumppanin priorisoiminen ja asettaminen muiden ihmissuhteiden yläpuolelle, mitä ei pidetä mahdollisena muunlaisissa suhteissa. Sinkku on vapaa -diskurssi esittää edelliselle vastakkaisen näkökulman, sillä se rakentaa parisuhteista kielteisempää vaihtoehtoa. Diskurssia aktivoivissa vastauksissa sinkkuna olemisesta puhutaan vapautena rajoituksista, joita parisuhteen käsitetään väistämättä elämään tuovan. Diskurssissa toistuu ajatus itseriittoisuudesta ja siitä, ettei sinkku ole vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestään.

Fyysinen läheisyys kuuluu parisuhteeseen -diskurssi ilmentää kahta ajattelutapaa: ensinnäkin fyysisen läheisyyden katsotaan olevan kriittinen osa parisuhteita ja toiseksi parisuhdetta pidetään oikeana suhteena kiintymyksen keholliseen ilmaisemiseen. Sinkkuna mahdollisuutta riittävään fyysiseen läheisyyteen ei siten nähdä. Parisuhde on normi -diskurssissa opiskelija käsittelee lähipiirissään kuulemiaan näkemyksiä parisuhdestatuksista sekä yleisemmin kulttuurissa vallalla olevaa parisuhdenormia ja suhteuttaa näihin omia ajatuksiaan sinkkuudesta ja parisuhteista. Parisuhde nähdään diskurssissa asiana, johon yhteiskunta painostaa ja velvoittaa, ja tästä näkökulmasta sinkkuna pysyminen on normista poikkeamista, epäonnistumista tai kapinointia.

Sinkku on yksinäinen -diskurssi kuvaa pariutumattomuutta yksinäisenä ja surullisena olemassa olemisena, johon ainoaksi todelliseksi ratkaisuksi nähdään kumppanin löytäminen. Parisuhteelle myönnetään voima viedä yksinäisyyden tunteet pois kokonaan, kun taas sinkkuus käsitetään väistämättä yksin elämiseksi. Parisuhde on yhteiseloa -diskurssi perustuu ajatukseen, että parisuhteessa yksilöt tulevat yhteen ja muodostavat kokonaisuuden, jolloin elämästäkin tulee yhteistä. Diskurssissa luonnolliseksi kirjoitetaan, että pariskunta jakaa kodin ja tulevaisuudenhaaveet. Yksinasuva ja itsenäisesti elämää suorittava sinkku kokee puolestaan arkensa tylsäksi ja merkityksettömäksi, kun hänellä ei ole toista ihmistä, jonka kanssa jakaa elämäänsä.