”Me omistamme ei-haluamisen pysyvän tasapainon” : askeettisen ihanteen metamoderni oskillaatio Miki Liukkosen romaanissa Elämä: Esipuhe
Udd, Irene (2024-12-17)
Udd, Irene
I. Udd
17.12.2024
© 2024 Irene Udd. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202412177333
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202412177333
Tiivistelmä
Tutkin Miki Liukkosen romaanin Elämä: Esipuhe erilaisia rajaamisen ja kieltäymyksen teemoja filosofi Friedrich Nietzschen askeettisen ihanteen käsitteen kautta. Askeettiseen ihanteeseen liittyvät käsitykseni pohjautuvat Moraalin alkuperästä -teokseen. Lisäksi tutkin romaanissa ilmenevää askeettista ihannetta metamodernismiin kuuluvan oskillaation käsitteen kautta, joka tarkoittaa huojuntaa postmodernin ja modernin välillä. Tutkielmani tarkoituksena on siis selvittää, miten askeettinen ihanne näkyy romaanissa osana metamodernia oskillaatiota.
Tutkielmassani selvisi, että romaanin henkilöhahmot käyttävät askeettista ihannetta erityisesti kahden eri lähtökohdan kautta: he etsivät itseään rajoittamalla merkitystä tai he pyrkivät kieltäymyksellä helpottamaan omaa henkistä oloaan. Huomasin myös, että samat askeettisen ihanteen mukaiset ajatukset yhdistetään romaanissa osaksi digitaalista maailmaa. Oskillaatiota esiintyy romaanissa usealla tasolla. Henkilöhahmot itsessään käyttävät postmoderneja epäilyn keinoja samalla kun he päättävät kuitenkin uskoa yhtenäisen merkityksen olemassaoloon. Samalla romaani itsessään välittää samanlaista maailmankuvaa. Lisäksi ne merkitykset, joihin romaanissa päätetään uskoa, liittyvät juuri askeettiseen ihanteeseen uskomiseen.
Tutkielmassani selvisi, että romaanin henkilöhahmot käyttävät askeettista ihannetta erityisesti kahden eri lähtökohdan kautta: he etsivät itseään rajoittamalla merkitystä tai he pyrkivät kieltäymyksellä helpottamaan omaa henkistä oloaan. Huomasin myös, että samat askeettisen ihanteen mukaiset ajatukset yhdistetään romaanissa osaksi digitaalista maailmaa. Oskillaatiota esiintyy romaanissa usealla tasolla. Henkilöhahmot itsessään käyttävät postmoderneja epäilyn keinoja samalla kun he päättävät kuitenkin uskoa yhtenäisen merkityksen olemassaoloon. Samalla romaani itsessään välittää samanlaista maailmankuvaa. Lisäksi ne merkitykset, joihin romaanissa päätetään uskoa, liittyvät juuri askeettiseen ihanteeseen uskomiseen.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [38865]