Yliopisto-opiskelijoiden aktivoimat etäopiskeludiskurssit koronapandemian jälkeisenä aikana

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani yliopisto-opiskelijoiden aktivoimia etäopiskeludiskursseja eli etäopiskeluun liittyviä vakiintuneita puhumisen tapoja koronapandemian jälkeisenä aikana. Selvitän, millä tavalla opiskelijoiden kielenkäytössä aktivoituvat diskurssit merkityksellistävät etäopiskelua. Tarkastelen myös, miten etäopiskeludiskurssit ovat muuttuneet koronapandemian aiheuttamista poikkeusajoista vertailemalla tutkielmani diskursseja ja näkökulmia aiempiin tutkimuksiin. Tutkielmani aineistona toimivat Oulun yliopiston opiskelijoilta marras-joulukuussa 2023 kerätyt Webropol-kyselylomakkeen vastaukset. Kyselylomakkeessa selvitän opiskelijoiden kokemuksia ja käsityksiä etäopiskelusta. Lomake koostuu taustoittavista monivalintakysymyksistä sekä neljästä avoimesta kysymyksestä, joiden avulla kerään varsinaisen analysoitavan kielellisen aineiston. Vastaajajoukkoni muodostuu 69 opiskelijasta, minkä myötä aineistoni sisältää 276 yksittäistä kielellistä vastausta.

Tutkielmani teoreettisena ja metodisena viitekehyksenä toimii kriittinen diskurssianalyysi, jonka lähtökohdat pohjautuvat funktionaaliseen kielikäsitykseen. Keskeistä funktionaaliselle näkemykselle on ajatus kielestä sosiaalisen toiminnan muotona ja vuorovaikutuksen välineenä. Kriittinen diskurssintutkimukselle keskeistä ovat myös kontekstin eli kielenkäyttötilanteen vaikutuksen huomioiminen diskurssien aktivoitumiselle sekä kielen ja yhteiskunnan välisen suhteen tarkastelu. Sovellan tutkielmassani Norman Faircloughin kriittisen diskurssianalyysin mallia, jossa diskursseja tarkastellaan kolmella tasolla. Kuvauksen tasolla tarkastelen opiskelijoiden vastauksissa esiintyviä etäopiskeluun liittyviä kielellisiä valintoja. Tulkinnan tasolla tarkastelen näiden kielellisten valintojen merkityksiä ja niiden tapaa rakentaa tietynlaista sosiaalista todellisuutta etäopiskelusta. Selityksen tasolla yhdistän diskurssit laajempiin yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin konteksteihin vertailemalla niitä pandemia-ajan tutkimuksiin ja pohtimalla muutosten mahdollisia syitä.

Aineistossani aktivoituu yhteensä kahdeksan etäopiskeludiskurssia. Aineistoni yleisin diskurssi on 98 lausumassa aktivoituva oppimisdiskurssi, jossa etäopiskelua tarkastellaan sen oppimisvaikutusten näkökulmasta. Hallitsevan näkemyksen mukaan etäopiskelu on oppimiseen ja opintoihin keskittymiseen kielteisesti vaikuttava tekijä. Erityisesti etäopiskelussa käytettävät oppimisympäristöt koetaan erilaisille häiriöille alttiiksi, mikä vaikeuttaa opiskelijoiden kykyä keskittyä opetukseen. Myös opetuksen laadun mainitaan olevan etäopetuksessa heikompaa. Toisaalta osa opiskelijoista kokee etäopiskelun edistäneen oppimista rauhallisempien oppimisympäristöjen ansiosta. Toiseksi yleisin diskurssi aineistossani on mahdollisuusdiskurssi, joka aktivoituu 97 lausumassa. Mahdollisuusdiskurssi rakentaa etäopiskelusta kuvaa erilaisia hyötyjä tuovana opiskelumetodina, joka tarjoaa opiskelijoille enemmän vapautta opinnoissaan ja mahdollistaa opetukseen osallistumisen erilaisissa poikkeustilanteissa. Kolmanneksi yleisimmässä vuorovaikutusdiskurssissa etäopiskelun kuvataan olevan sekä opetuksessa että opiskeluarjessa vuorovaikutteisuutta vähentävä tekijä, minkä vuoksi opiskelijoiden yksinäisyys kasvaa ja sosiaaliset suhteet heikkenevät.

Aineistoni neljänneksi yleisin kielteisyysdiskurssi ja viidenneksi yleisin sopivuusdiskurssi ovat keskenään vastadiskursseja. Kielteisyysdiskurssissa etäopiskelu kuvataan yksinomaan kielteisten sanavalintojen avulla opiskelijoille sopimattomaksi ja epämiellyttäväksi opiskelutavaksi. Sopivuusdiskurssissa etäopiskelu merkityksellistetään sen sijaan opiskelijoille sopivaksi opiskelutavaksi, joka aiheuttaa heissä mieltymyksen tunteita. Kuormittavuusdiskurssi korostaa puolestaan etäopiskelun olevan ylimääräistä ponnistelua ja työntekoa vaativa opiskelumetodi, joka kuormittaa opiskelijoiden henkistä kestävyyttä ja mielenterveyttä. Rytmidiskurssissa etäopiskelu kuvataan opiskeluarjen rytmiä heikentäväksi opiskelutavaksi, jonka myötä työ ja vapaa-aika erottuvat vähemmän toisistaan. Helppousdiskurssissa etäopiskelusta puolestaan rakennetaan kuvaa vähemmän vaivaa vaativana opiskelutapana muun muassa siirtymien puutteen vuoksi, minkä takia etäopiskelua pidetään houkuttelevampana vaihtoehtona lähiluentoihin verrattuna.

Keskeisimmät muutokset etäopiskeludiskursseissa poikkeusaikoihin verrattuna liittyvät erityisesti etäopiskelua myönteisesti merkityksellistävien diskurssien yleistymiseen sekä tiettyjen pandemia-aikana laajasti esiintyneiden diskurssien harvinaistumiseen. Tulokseni viittaavat siihen, etteivät opiskelijat näe etäopiskelua enää yksinomaan kielteisenä asiana, joka kuormittaa voimakkaasti heidän henkistä jaksamistaan. Tämän sijaan etäopiskelun opintoihin tuoma jousto ja sen tarjoamat mahdollisuudet saavat enemmän jalansijaa diskursseissa. Arvioin etäopiskeludiskursseissa havaittavien muutosten johtuvan ennen kaikkea poikkeuksellisen yhteiskunnallisen tilanteen normalisoitumisesta sekä pandemia-ajan rajoitusten poistumisesta.