Säätiöt apurahatutkijoiden tiedeviestinnän tukena

Abstract

Työssäni tutkin sitä, miten tiedettä ja tutkimusta rahoittavat säätiöt tukevat rahoittamiensa tutkijoiden tiedeviestintää ja yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Selvitän, millaisen roolin säätiöt näkevät itsellään tutkijoiden viestinnän tukijoina ja millaisia syitä säätiöillä on kannustaa tutkijoita viestimään. Kartoitan myös säätiöiden näkemyksiä tiedeviestinnästä. Lähestyn työssäni tiedeviestintää tutkimuksen yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja vaikuttavuuden kautta. Tutkimukselta vaaditaan yhä enemmän vaikuttavuutta ja osallistumista yhteiskunnan kehitykseen. Myös säätiöt haluavat varmistaa, että niiden myöntämä tuki tuottaa yleistä hyvää.

Keräsin työni aineiston lähettämällä tiedettä tukeville säätiöille kyselyn. Kyselyyn vastasi 46 säätiötä, joista 45 säätiön vastaukset ovat mukana aineiston analyysissa. Työni on kartoittava, ja se tarjoaa joitain näkökulmia tarkastella säätiöiden roolia tiedeviestinnän kentällä sekä antaa ideoita tarkempaan perehtymiseen. Käytän aineiston analyysissa tutkimusmenetelmänä laadullista sisällönanalyysia, jota yksinkertainen määrällinen analyysi täydentää.

Työni perusteella säätiöt suhtautuvat myönteisesti viestintään ja ovat yhtä mieltä siitä, että tutkijoiden tekemä tiedeviestintä on tärkeää ja viestinnällä ja vuorovaikutuksella on rooli tutkimuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämisessä. Tutkijoiden toivotaan viestivän tutkimuksestaan eri sidosryhmille ja edesauttavan viestinnän ja vuorovaikutuksen keinoin tuottamansa tiedon hyödyntämistä. Säätiöt tukevat tutkijoita tässä rohkaisemalla viestimiseen ja tarjoamalla konkreettista apua, neuvoja ja koulutusta sekä tilaisuuksia kohdata sidosryhmiä.

Syissä olla tukematta apurahatukijoiden viestintää nousevat esiin erityisesti resurssien rajallisuus ja säätiöiden näkemys roolistaan tutkijoiden viestinnän tukijoina. Viestinnässä tukemisen ei katsota kuuluvan säätiön tarkoitukseen ja ydintehtäviin, vaan se on yliopistojen ja tutkimuslaitosten vastuulla. Toisaalta osa säätiöistä pitää tutkijoiden viestinnän tukemista tärkeänä ja hyvinkin olennaisena osana niiden oman toiminnan vaikuttavuutta.

Tulosten perusteella monet säätiöt eivät ole tiedostaneet omia vaikutusmahdollisuuksiaan apurahatutkijoiden viestintävalmiuksien kehittämisessä. Parhaimmillaan säätiön panostus tutkijoiden viestintävalmiuksien kehittämiseen voi paitsi edistää yksittäisen tutkijan uraa ja parantaa säätiön omaa vaikuttavuutta tutkijan työn tulosten levitessä tehokkaammin yhteiskunnan käyttöön, myös parantaa tieteellisen tutkimuksen vaikuttavuutta ja merkitystä laajemmassa kuvassa.