Opetuksen tauottamisen ja toiminnallisen opetuksen vaikutus oppimiseen vaikuttaviin tekijöihin lukion fysiikan oppitunneilla

Abstract

Oppituntien tauottamisen ja toiminnallisen opetuksen integroimisen tutkimuksella on mahdollista saavuttaa konkreettista hyötyä opiskelijoiden jokapäiväiseen työskentelyyn. Pitkäaikainen istuminen hidastaa aivotoimintaa, mikä vaikeuttaa oppimista. Selvittämällä saavutettavia hyötyjä, voidaan opettajakuntaa kannustaa erilaisten toiminnallisten ja liikunnallisten menetelmien käyttöönotossa. Tekemällä vertailevaa tutkimusta erilaisten tauottavien ja toiminnallisten menetelmien vaikuttavuudesta voimme tarjota opettajille niitä työkaluja, joilla on havaittu olevan paras vaikutus.

Tässä pro gradu -tutkielmassa esitellään ja vertaillaan erilaisia opetusta tauottavia ja tunneille toimintaa lisääviä menetelmiä, joiden tavoitteena on parantaa opiskelijoiden oppimiseen vaikuttavia tekijöitä, joita ovat keskittyminen, virkeys, motivaatio ja jaksaminen. Menetelmiä testataan lukion fysiikantunneilla ja opiskelijoilta saatuja kyselytuloksia vertaillaan keskenään.

Tutkituista menetelmistä vapaamuotoinen taukokävely vaikutti muuttujien arvoihin voimakkaimmin. Sillä oli suurin positiivinen vaikutus keskittymiseen, virkeyteen, motivaatioon ja jaksamiseen. Taukokävelyn lisäksi tutkimuksessa vertailtiin käsitteenselittämistehtävän ja niska-hartia-alueen venyttelyn vaikutuksia, joista ensimmäinen pärjäsi toisiksi parhaiten.

Tuloksista on nähtävissä, että menetelmän sisältämän toiminnan ja liikkeen määrä ei korreloi lineaarisesti tulosten kanssa. Havaitun maksimin saavuttamisen jälkeen vaikutukset heikkenevät. Tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa jatkotutkimukseen ja uusien toiminnallisten opetus- ja taukomenetelmien kehitystyöhön.