Riekon (Lagopus lagopus) elinympäristön valinnan hyödyntäminen luonnonsuojelussa

Abstract

Evoluution myötä lajit ovat sopeutuneet tietynlaisiin ympäristöihin ja olosuhteisiin. Ajalliset ja paikalliset muutokset ovat luonnollisia ja lajit ovat näihin sopeutuneet. Kyky sopeutua on kuitenkin rajallista, jos muutokset tapahtuvat lyhyellä aikavälillä. Monet lajit kärsivät näistä nopeista muutoksista, eikä niillä ole keinoja sopeutua tarpeeksi nopeasti. Riekko, jonka kannat ovat olleet vuosikymmenten ajan laskussa, on yksi tällainen laji. Riekkokantojen pienenemisen syynä on sopivien elinympäristön tuhoutuminen ja pirstoutuminen sekä ilmastonmuutos. Riekkojen elinympäristön valintaa tutkimalla on selvitetty, mitä riekot vaativat elinympäristöiltään, miten lajille tärkeät elinympäristöt ja -olosuhteet ovat muuttuneet ja mitä luonnonsuojelullisia toimia tulisi tehdä kantojen elpymiseksi. Elinympäristön valintatutkimukset selittävät lajien vuorovaikutusta ympäristön kanssa ja niiden avulla pystytään ennustamaan maankäytön ja ilmastonmuutoksen seurauksia lajeihin. Elinympäristön valintatutkimukset ovat lisäksi antaneet vastauksia riekkokantojen pienenemisen taustalla oleviin tekijöihin.

Sopivat lisääntymis- ja elinalueet, ravinto ja suoja vaikuttavat riekkojen elinympäristön valintaan. Riekot tarvitsevat poikueiden ensimmäisiä viikkoja varten proteiinirikasta hyönteisravintoa, jonka vuoksi suot optimaalisia elinympäristöjä. Riekkokoiraiden soitimet tapahtuvat lisäksi suolla. Riekot suosivat matalakasvuista tiheää kasvillisuutta ja metsäympäristöä, jotka antavat suojaa pedoilta. Elinympäristön kasvillisuus on tärkeä myös talven yli selviytymisessä. Lumiolosuhteet ovat riekoille oleelliset ravinnonsaannin, levon ja suojan näkökulmasta. Valkoinen suojapuku talvelle auttavat niitä suojautumaan pedoilta.

Ihmistoiminta ja ilmastonmuutos ovat vaikuttaneet riekkokantoihin. Riekoille tärkeät elinympäristöt tuhoutuvat tai pirstoutuvat maankäytön muutosten vuoksi. Ilmastonmuutoksen seurauksena, ilmaston lämmetessä, riekkojen valkoinen suojapuku toimii talvella päinvastaisesti erottuen selkeästi sulasta lumipeitteettömästä maasta. Laji ovat kuitenkin aikaisemminkin osoittanut kykyä palautua kantojen romahtamisesta oikeiden olosuhteiden vallitessa. Tiedossa olevat suojelutoimenpiteet voivat auttaa kantoja elpymään. Mikäli ojitus- ja turvesoiden perustaminen lopetetaan, soita ennallistetaan, elinympäristöjen pirstoutumista vähennetään ja metsästyksestä tehdään entistä kestävämpää, riekkokannoilla on hyvät mahdollisuudet elpyä sen verran, mitä nykyiset ilmasto-olosuhteet mahdollistavat. Jatkotutkimukset ovat tärkeässä asemassa, jotta kantojen muutokset voidaan huomata ajoissa ja niihin ehditään reagoida ennen niiden lopullista romahtamista.