Tyynenmerenlohen merkitys maa- ja vesiekosysteemien toimintaan

Abstract

Ekologit ovat olleet jo pitkään kiinnostuneita, kuinka liikkuvat organismit voivat yhdistää eri ekosysteemejä toisiinsa ja vaikuttaa niiden toimintoihin. Ihmisen aiheuttama luontokato uhkaa muuttaa näiden eliöiden ja ekosysteemitoimintojen välistä dynamiikkaa. Tässä LuK-tutkielmassa tarkastellaan tyynenmerenlohta tässä roolissa ja niiden merkitystä maa- ja vesiekosysteemien toimintaan. Anadromisina vaelluskaloina tyynenmerenlohet kasvavat sukukypsiksi Tyynessä valtameressä, jonka jälkeen ne vaeltavat kutemaan mantereiden virtaaviin sisävesiin. Samalla ne kuljettavat mereltä ravinteita ja energiaa makean veden ja ympäröivien maa alueiden ekosysteemien käyttöön, sekä muokkaavat fyysisesti kudun aikana ympäristöään. Lisäksi lohet ovat tärkeää ravintoa pedoille, kuten karhuille. Vesiekosysteemeissä lohesta peräisin olevat ravinteet lisäävät veden typpi- ja fosforikonsentraatiota, mikä voi lisätä ekosysteemin primäärituottoa ja siten myös sekundäärituottoa, kuten selkärangattomien runsautta. Tästä on kuitenkin saatu ristiriitaisia tuloksia eri tutkimuksissa, sillä tuottajien ja pohjan eliöiden biomassa ei välttämättä aina kasva lohien nousun jälkeen. Ravinnelisästä huolimatta virtaveden metabolismi voi jopa siirtyä autotrofiasta heterotrofiaan. Tätä vaihtelua selittää osittain kudun aiheuttama fyysinen häiriö eli bioturbaatio. Kudun aikana lohet pöllyyttävät joen pohjaa, jolloin pohjan eliöiden biomassa pienenee väliaikaisesti. Tämä voi näkyä tuottajien määrän vähenemisenä, jolloin vaikutus primäärituottoon on negatiivinen. Maaekosysteemeissä lohiperäiset ravinteet sen sijaan näkyvät usein suoraviivaisemmin kasvien kasvussa. Typen ollessa rajoittava tekijä, lohiperäiset ravinteet voivat olla tärkeitä rantakasvien kasvulle ja siten ekosysteemin kokonaistuotannolle. Tämä toimii positiivisena palautemekanismina, sillä tuottoisa rantakasvillisuus parantaa joen poikastuotantoa, edistäen lohipopulaation tilaa. Monet tyynenmerenlohien populaatiot ovat pienentyneet merkittävästi, jolloin ympäröivien ekosysteemien tuottavuus voi tulevaisuudessa heikentyä entisestään. Lohien suojelun tulisi perustua entistä enemmän ekosysteemipohjaiseen näkökulmaan, jossa otetaan huomioon lohiin vaikuttavat ekosysteemitoiminnot. Aihe on vielä osittain puutteellisesti tutkittu, jolloin osa ekosysteemivaikutuksista on vielä epäselviä. Toisaalta tietoisuus ja mielenkiinto tyynenmerenlohen tilasta on lisääntynyt muun muassa vieraslajin näkökulmasta. Kyttyrälohen levittäytyminen Skandinaviaan avaa mahdollisuuksia uusille tutkimuksille, jotka tarkastelevat vieraslajin vaikutuksia vieraissa ekosysteemeissä.