Kokkolan epävirallinen paikannimistö ja sen muuttuminen

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Kokkolan epävirallisia paikannimiä ja niiden muuttumista. Selvitän paikanlajiluokittelun avulla, millaiset paikat useimmiten saavat itselleen epävirallisen nimen. Keräämieni nimien taustoja ja rakenteita tarkastelemalla selvitän, millaisia nimenmuodostustapoja kokkolalaiset ovat käyttäneet nimiä luodessaan. Tutkin myös vertailevan tutkimusotteen avulla sitä, minkälaisia muutoksia epävirallisessa paikannimistössä on tapahtunut. Tarkoituksenani on luoda kokonaiskuva Keski-Pohjanmaalla sijaitsevan Kokkolan epävirallisesta paikannimistöstä ja selvittää, miten nimet ovat muuttuneet vuosien 2005 ja 2023 välillä.

Tutkimukseni aineiston olen kerännyt sähköisen kyselylomakkeen avulla. Kyselyyn vastasi 76 informanttia. Lopullinen aineisto koostuu yhteensä 322 epävirallisesta paikannimestä, jotka olen luokitellut laadullista sisällönanalyysia hyödyntäen primaareihin ja sekundaareihin nimiin sekä sanaväännösnimiin. Nimien ryhmittelyssä apuna on toiminut luokittelumalli, jonka Terhi Ainiala on esitellyt artikkelissaan Kaupunkinimistön tutkimuksen perusteet (2003).

Informantit ovat antaneet eniten epävirallisia paikannimiä rakennuksille, alueille ja kulkuväylille. Luonnonpaikkoja on mainittu huomattavasti vähemmän, mikä osoittaa, että kokkolalaiset antavat epävirallisia nimiä etenkin kaupunkiympäristössä esiintyville ihmisten muokkaamille paikoille. Kaikista epävirallisista paikannimistä primaarein tavoin on muodostettu 160. Näiden nimien taustalla on useimmiten jokin paikalla oleva tai esiintyvä asia. Myös paikan suhde ihmiseen on yleinen nimeämisperuste. Sekundaareja nimiä on 126 ja sanaväännösnimiä 27. Sekundaareissa nimissä yleisintä on johdinainesten käyttö, mutta lyhentämistä käytetään lähes yhtä paljon. Sanaväännösnimissä äänteillä leikittelyn seurauksena on usein humoristinen nimi, ja sanaväännökset vaikuttavatkin olevan suositumpia nuorempien informanttien keskuudessa.

Kun tarkastellaan Kokkolan epävirallisen paikannimistön muutoksia, käy ilmi, että sekundaarien nimien määrä epävirallisten paikannimien joukossa on vähentynyt, ja paikkoihin viitataan nykyään useammin erityispiirrettä ilmaisevilla, primaareilla nimillä. Aiempien tutkimusten perusteella sekundaarit nimet ovat olleet lähes aina suositumpia kaupunkiympäristöissä. Poikkeavia tutkimustuloksiani voi selittää esimerkiksi nuorten informanttien vähäinen määrä tutkimuksessani tai se, ettei sekundaareja nimiä ole osattu mieltää virallisista nimistä erillisiksi nimiksi, jolloin niitä ei ole ilmoitettu kyselylomakkeessa.

Epävirallisten paikannimien tutkimus on ollut suosittua etenkin 2000-luvun alkupuolella. Jotta nähdään, onko muutos primaarien nimien suuntaan yleisempääkin, tarvitaan tuoreempaa epävirallisia paikannimiä koskevaa tutkimusta muistakin kaupungeista. Jatkossa olisi kiintoisaa nähdä tutkimusta myös pelkästään nuorten kokkolalaisten käyttämistä epävirallisista paikannimistä. Lisäksi tutkimuksessani nousi paikoin esiin kysymys kokkolalaisten nuorten puhekielen piirteistä, mikä tarjoaisi oivan tutkimuskohteen sosiolingvistisestä tutkimuksesta kiinnostuneelle. Tutkimukseni tarjoaa arvokasta aineistoa myös mahdollisiin tulevaisuudessa toteutettaviin tutkimuksiin, jotka liittyvät Kokkolan epäviralliseen paikannimistöön. Eri-ikäisiä aineistoja tarvitaan, jos halutaan tutkia nimistössä tapahtuneita muutoksia.