Näkökulmia varhaiskasvatuksen laadunhallintaan

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin laatua osana varhaiskasvatusta erityisesti laadun mittaamisen ja standardisoinnin kautta. Tutkimukseni tavoitteena oli muodostaa yleiskuva suomalaisen varhaiskasvatuksen laadunhallinnan nykytilanteesta narratiivisen kirjallisuuskatsauksen keinoin. Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, miten laadunhallintaa toteutetaan ja millaisia mittareita laadunvalvonnassa käytetään.

Tutkimukseni aineisto koostui vertaisarvioiduista artikkeleista, kahdesta väitöstutkimuksesta sekä yhdestä tieteellisestä erillisteoksesta. Tukimateriaalina käytin julkisyhteisöjen tuottamia materiaaleja, lakitekstejä sekä muutamaa vertaisarvioimatonta tekstiä. Tutkimuksessani muodostettiin kuvaileva synteesi laadunhallinnasta sekä siihen liittyvästä mittaamisesta. Tutkimukseni metodivalinta mahdollisti hyvin erilaisten tekstien hyödyntämisen tutkimusprosessin aikana, mutta metodivalinnan väljyyden vuoksi tutkimukseni tuloksiin tulee suhtautua kriittisesti. Tutkimukseni tulokset tulisi vahvistaa esimerkiksi kvantitatiivisin menetelmin. Tämä tutkimus voi kuitenkin toimia hyvin kuvailevana pintaraapaisuna ja johdattelevana tekstinä moninäkökulmaiseen aiheeseen.

Tutkimukseni osoittaa, että laadun määritelmä ei ole pysyvä ja laatu nähdään ilmiönä, johon voidaan vaikuttaa. Tutkimuksessani laadunhallinnan, laadunvalvonnan ja laadunarvioinnin käsitteet vaikuttavat olevan keskenään vuorovaikutuksessa ja limittyvät toisiinsa. Tutkimukseni tulokset viittaavat siihen, että laadunhallinnan käsitteistöä ja roolia johtamisen järjestelmänä olisi tarpeen selkiyttää edelleen. Tutkimukseni ei vastannut kysymykseen siitä, millaisia mittareita laadunvalvonnassa käytetään. Aineistossa viitattiin kuitenkin itsearvioinnin tärkeään rooliin laadun mittaamisessa. Tutkimukseni osoittaa laadun mittaamisen ja standardisoinnin kyseenalaisen yhteyden vallan paradigmoihin sekä talousajatteluun. Kritiikkiä on suunnattu erityisesti varhaiskasvatukseen kohdistuviin taloudellisen tehokkuuden aiheuttamiin paineisiin, jotka vaikuttavat niin varhaiskasvatuksen ammattilaisten, valvovien viranomaisten kuin lastenkin arkeen. Kritiikistä huolimatta tutkimukseni osoittaa tarpeen laadun tarkkailulle myös jatkossa.

Suosittelen, että jatkotutkimusta kohdennetaan erityisesti laadunvalvontaan lapsen aseman turvaamiseksi. Tutkimukseni tulokset viittaavat hallinnon ja valvonnan järjestämisen vaikeuksiin erityisesti vastuunjakokysymysten osalta. Lisäksi jatkossa on tarpeen tehdä näkyväksi sitä, miten poliittiset tahot hyödyntävät arviointitietoa päätöksenteossa.