Tuulivoimarakentamisen vaikutukset hankealueiden metsien maisemarakenteeseen Pohjois-Pohjanmaalla
Rönnqvist, Anna (2024-11-20)
Rönnqvist, Anna
A. Rönnqvist
20.11.2024
© 2024 Anna Rönnqvist. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202411206837
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202411206837
Tiivistelmä
Tuulivoiman teollisen tuotannon kasvu luo uusia mahdollisuuksia ja haasteita Pohjois-Pohjanmaan laajoille metsäalueille. Suurimittainen tuulivoimarakentaminen vaatii merkittävästi maa-alueita ja infrastruktuuria, mikä lisää tarvetta löytää ympäristö- ja maisemavaikutuksiltaan sopivia sijoituspaikkoja. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin tuulivoimahankkeiden rakentamisen vaikutuksia Pohjois-Pohjanmaan metsien maisemarakenteeseen muun muassa pirstoutumisen kautta. Analyysin kohteena olivat yhdeksän maakunnan alueella sijaitsevaa metsäpeitteistä tuulivoimahankealuetta.
Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten tuulivoimahankkeet ovat muuttaneet metsämaiseman rakenteellisia piirteitä eri kehitysluokissa, kuinka paljon tuulivoimarakentaminen on vähentänyt metsän kokonaispinta-alaa hankealueilla sekä mitkä kehitysluokat ovat muuttuneet eniten suhteessa niiden pinta-alaan. Tietoa haettiin analyysin tueksi tieteellisistä lähteistä ja sovellettiin tutkimusalueen erityispiirteisiin soveltuvalla tavalla.
Aineistona käytettiin muun muassa Metsäkeskuksen metsävarakuvioita, Pohjois-Pohjanmaan liiton koostamia tuulivoimahankerajauksia sekä digitoituja hankerakenteita. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista ja temporaalista lähestymistapaa laikkumosaiikeissa tapahtuneen muutoksen tarkasteluun. Aineisto analysoitiin QGIS-paikkatieto-ohjelmistossa hyödyntäen LecoS-lisäosaa, joka mahdollistaa maisemaekologisten mittareiden laskennan rasterikuvista. Tulokset osoittavat, että tuulivoimarakentaminen kasvattaa laikkujen määrää ja reuna-alueiden tiheyttä erityisesti nuorissa ja varttuneissa kasvatusmetsiköissä sekä eri-ikäisissä taimikoissa. Laikkujen keskikoko on pienentynyt lähes kaikissa luokissa. Metsäalueen pinta-ala väheni rakentamisen seurauksena, mutta suhteellisen yhtenäiset nuoret ja varttuneet kasvatusmetsiköt kattavat edelleen suurimman osan metsäalueesta. Muutokset voivat jossain määrin lisätä metsälaikkujen eristyneisyyttä, mikä saattaa vaikuttaa lajien liikkumismahdollisuuksiin ja lajien esiintymiseen alueella.
Tutkimus tarjoaa uusia näkökulmia tuulivoimahankkeiden sijoittelun suunnitteluun Pohjois-Suomessa ja korostaa ekologisten kriteerien huomioimista alueiden valinnassa. Tuloksia soveltamalla voidaan edistää sitä, että tuulivoiman tuotannon kasvaessa metsien tila ja sen ekologiset yhteydet säilyvät ennallaan.
Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten tuulivoimahankkeet ovat muuttaneet metsämaiseman rakenteellisia piirteitä eri kehitysluokissa, kuinka paljon tuulivoimarakentaminen on vähentänyt metsän kokonaispinta-alaa hankealueilla sekä mitkä kehitysluokat ovat muuttuneet eniten suhteessa niiden pinta-alaan. Tietoa haettiin analyysin tueksi tieteellisistä lähteistä ja sovellettiin tutkimusalueen erityispiirteisiin soveltuvalla tavalla.
Aineistona käytettiin muun muassa Metsäkeskuksen metsävarakuvioita, Pohjois-Pohjanmaan liiton koostamia tuulivoimahankerajauksia sekä digitoituja hankerakenteita. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista ja temporaalista lähestymistapaa laikkumosaiikeissa tapahtuneen muutoksen tarkasteluun. Aineisto analysoitiin QGIS-paikkatieto-ohjelmistossa hyödyntäen LecoS-lisäosaa, joka mahdollistaa maisemaekologisten mittareiden laskennan rasterikuvista. Tulokset osoittavat, että tuulivoimarakentaminen kasvattaa laikkujen määrää ja reuna-alueiden tiheyttä erityisesti nuorissa ja varttuneissa kasvatusmetsiköissä sekä eri-ikäisissä taimikoissa. Laikkujen keskikoko on pienentynyt lähes kaikissa luokissa. Metsäalueen pinta-ala väheni rakentamisen seurauksena, mutta suhteellisen yhtenäiset nuoret ja varttuneet kasvatusmetsiköt kattavat edelleen suurimman osan metsäalueesta. Muutokset voivat jossain määrin lisätä metsälaikkujen eristyneisyyttä, mikä saattaa vaikuttaa lajien liikkumismahdollisuuksiin ja lajien esiintymiseen alueella.
Tutkimus tarjoaa uusia näkökulmia tuulivoimahankkeiden sijoittelun suunnitteluun Pohjois-Suomessa ja korostaa ekologisten kriteerien huomioimista alueiden valinnassa. Tuloksia soveltamalla voidaan edistää sitä, että tuulivoiman tuotannon kasvaessa metsien tila ja sen ekologiset yhteydet säilyvät ennallaan.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [38865]