Tarkkaavuushäiriöisten oppilaiden alakouluaikaisia kokemuksia fyysisestä ja pedagogisesta oppimisympäristöstä

Abstract

Tutkimusaiheenani on tarkkaavuushäiriöisten oppilaiden alakouluaikaiset kokemukset fyysisestä ja pedagogisesta oppimisympäristöstä. Aihe pohjautuu ajankohtaiseen yhteiskunnan muutoksista johtuvaan paineeseen kehittää oppimisympäristöistä avoimia eli muunneltavia, joustavia ja monikäyttöisiä perinteisten oppimisympäristöjen sijaan. Näitä uudenlaisia oppimisympäristöjä ei ole juurikaan tutkittu tarkkaavuuden vaikeuden näkökulmasta, mutta mediassa on noussut esille asiantuntijoiden huoli siitä, miten ne sopivat neuropsykiatrisesti oireileville oppilaille, joihin myös tarkkaavuushäiriöiset oppilaat lukeutuvat. Aiheen ajankohtaisuus, tutkimuksen puute sekä aiheen osakseen saama mediahuomio nostavatkin esille vahvan tutkimuksellisen tarpeen.

Tavoitteenani on tämän tutkimuksen kautta selvittää erilaisten oppimisympäristöjen tarjoamia mahdollisuuksia ja rajoitteita tarkkaavuuden vaikeuden näkökulmasta sekä saada tarkkaavuushäiriöisten oppilaiden oma ääni kuuluviin ja sitä kautta kehittää oppimisympäristöjä heidän näkökulmastaan esteettömämpään suuntaan. Tutkimusjoukkoni koostuu yläkouluikäisistä tarkkaavuushäiriöisistä oppilaista, jotka ovat opiskelleet alakoulussa joko avoimessa (N=3) tai perinteisessä (N=3) oppimisympäristössä ja ainakin pääosin yleisopetuksen ryhmässä. Kyseessä on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Aineistonkeruu suoritettiin toukokuussa 2024 joko oppilaan koululla tai etäyhteydellä Zoomin välityksellä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla.

Tulosten mukaan osa tarkkaavuushäiriöisistä oppilaista häiriintyi herkästi oppimisympäristönsä ärsykkeistä ja hyötyi mahdollisuudesta opiskella pienryhmässä tai rauhallisessa tilassa. Osa tarkkaavuushäiriöisistä oppilaista sen sijaan pystyi jopa keskittymään paremmin, kun ympäristöstä kuului puhetta, eivätkä he hyötyneet pienryhmässä tai rauhallisessa tilassa opiskelusta. Lisäksi tutkimustulosten perusteella tarkkaavuushäiriöiset oppilaat hyötyivät vaihtelevista työskentelypaikoista sekä monipuolisista ja vaihtelevista opetusmenetelmistä, erityisesti toiminnallisesta oppimisesta sekä ryhmätyöskentelystä. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että fyysinen ja pedagoginen oppimisympäristö vaikuttavat merkittävästi siihen, miten tarkkaavuushäiriöinen oppilas pystyy keskittymään ja oppimaan koulussa. Fyysisiä ja pedagogisia oppimisympäristöjä kehitettäessä tulee siis huomioida oppilaiden yksilölliset tarpeet ja esteettömyys. Voidaan myös todeta, että tarkkaavuushäiriöisillä oppilailla on keskenään erilaisia tuen ja oppimisen tarpeita. Opettajan on siis tärkeä olla tietoinen tarkkaavuushäiriöisen oppilaan oireilun ja tuen tarpeiden lisäksi myös oppilaan yksilöllisistä tarpeista. Erityispedagogisen osaamisen ja oppilaantuntemuksen avulla opettaja pystyy hyödyntämään opetuksessaan juuri niitä tukikeinoja, jotka kyseistä tarkkaavuushäiriöistä oppilasta aidosti hyödyttävät.