Varhaiskasvatuksen merkitys lapsen sosiaalisen kompetenssin tukemisessa

Tämän kandidaatintutkielman aiheena on lapsen sosiaalinen kompetenssi ja sen vaikutus sosialisaatioon. Tutkielman tavoitteena on käsitellä sosiaalisen kompetenssin kehittymistä varhaiskasvatuksen kontekstissa, sekä sen vaikutusta sosialisaatiossa. Tutkielman kantavia teemoja ovatkin sosiaalinen kompetenssi ja sen kehittyminen, sosialisaation merkitys yksilön ja yhteiskunnan näkökulmista, sekä varhaiskasvatus. Sosiaalinen kompetenssi viittaa kykyyn toimia sosiaalisissa tilanteissa ja vuorovaikutuksessa, mikä on keskeinen taito yksilön kehityksessä ja vaikuttaa positiivisesti esimerkiksi itsetuntoon ja koulumenestykseen. Sosiaalisen kompetenssin kehittyminen on tärkeää jo lapsuudessa, jotta ihminen omaksuu sosialisaatioon vaadittavia taitoja, kuten sosiaalisia taitoja, sekä itseohjautuvuutta. Sosialisaatio on prosessi, jossa yksilö kasvaa yhteiskunnan aktiiviseksi jäseneksi. Sosialisaation vastakohtana voidaan pitää syrjäytymistä mikä on sekä yksilölle, että yhteiskunnalle negatiivinen tila.

Tutkielma on toteutettu kuvailevan kirjallisuuskatsauksen metodein, eli se perustuu aikaisempiin tutkimuksiin. Tutkielman aiheet kuuluvat kasvatustieteelliseen ja sosiologiseen tutkimukseen, joten tutkimusainestoa on kerätty molemmilta tieteenaloilta. Tutkielman tuloksista voi nähdä sen, että varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri tukee monin tavoin lapsen sosiaalista kompetenssia. Tulosten perusteella heikko sosiaalinen kompetenssi voi aiheuttaa haasteita vertaissuhteissa ja se vaikeuttaa yksilön sosialisaatioprosessia jo lapsuudessa. Pitkään jatkuneena heikko sosiaalinen kompetenssi ja sen vaikutukset elämänkulkuun voivat johtaa syrjäytymiseen. Tutkielmani aihe liittyy kasvatuksen perustavanlaatuisiin tavoitteisiin, ja tämän vuoksi uskon tutkielmalla olevan yhteiskunnallista merkitystä.