Lasten liikkumattomuuden syitä ja liikuntasuhteen rakentumisen tukeminen

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa on tarkoituksena selvittää syitä lasten liikkumattomuudelle, sekä tutkia koulujen ja kotien mahdollisuuksia vaikuttaa myönteisen liikuntasuhteen rakentumiseen. Aiheen valintaan vaikutti käsitykseni siitä, että paikallaanolon määrä on lisääntynyt ja fyysisesti aktiivisena olemisen määrä vähentynyt lasten keskuudessa. Liikuntasuhde kuvaa henkilön asennoitumista liikunnan sosiaaliseen maailmaan ja se muovautuu jatkuvasti läpi elämän. Liikuntasuhde on kokonaisuus siitä, miten henkilö osallistuu ja liittää merkityksiä liikunnan maailmaan. Jokainen voi kokea samankaltaisetkin tapahtumat liikunnassa usein eri tavoin, mikä muokkaa liikuntaan suhtautumista ja liikunnallista identiteettiä yksilökohtaiseksi.

Tutkimusmenetelmänä on integroiva kirjallisuuskatsaus. Valikoitujen aineistojen tarkastelussa keskitytään ilmiön kannalta oleellisiin seikkoihin, jotka kerätään ja jäsennellään sisällöllisesti kokonaisuuksiksi. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen analyysissä valitaan pääasialliset lähteet, jotka toimivat tarkastelun perustana ja niitä täsmennetään sekä arvioidaan muiden kirjallisuudenlähteiden avulla.

Tutkielmassani ilmeni, että lasten liikkumattomuuden takana on useita moninaisia tekijöitä, jotka eivät automaattisesti seuraa mitään tiettyä kaavaa. Siihen vaikuttavat liikunnasta saadut merkitykset, mutta myös vanhempien rooli, sosiaalinen maisema ja puitteet liikkumiselle ovat isossa asemassa osana liikkumattomuuden ilmiötä.

Tulokset osoittavat, että kouluissa on mahdollista tukea liikuntasuhteen kasvua ja vähentää paikallaanoloa usein eri tavoin. Pitkiä paikallaanolojaksoja pystyy katkaisemaan oppiaineesta riippumatta pienelläkin vaivalla. Lähtökohtaisesti asian edistäminen vaatii kuitenkin ammattikasvattajalta mielenkiintoa ja tietämystä toteuttaakseen tarvittavaa pedagogiikkaa. Huoltajien vaikutus lapsen liikuntasuhteen rakentumiselle on merkittävä. Vaikka lapsi voi omaehtoisestikin lähteä liikkumaan ja tutkimaan eri lajeja, on vanhemman esimerkillä ja elämäntavoilla suuri roolimallin merkitys siihen, kuinka lapsi omaksuu liikuntatottumuksia. Lapsen kasvaessa vanhempien tuen merkitys vähenee ja ystäväpiirien kasvaa, etenkin ei-resursseja vaativan tuen.

Koska tutkimus tehtiin kirjallisuuskatsauksena, se ei keskittynyt yksilöihin vaan se liittyi yleisemmin ilmiöön, joten eettisiä ongelmia siltä osin ei ilmestynyt. Tuloksia tarkastellessa on huomioitava, että tutkimuksia oli useista maista, joissa lapsen arki voi poiketa suomalaisen lapsen arkeen merkittävästi.