Kouluhyvinvointia vai oppilaiden hyvinvointia? : kouluhyvinvoinnin ja minäpystyvyyden monet käsitteelliset lähestymistavat ja suhteet kouluhyvinvoinnin tutkimuksessa

Abstract

Oppilaiden hyvinvoinnin edistäminen on opetustehtävän ohella yksi koulun perustehtävistä, joka kuuluu koko kouluyhteisölle. Tutkimusten mukaan oppilaiden hyvinvointiin liittyvät ongelmat ovat kuitenkin lisääntyneet. Kouluhyvinvointi tarkastelee oppilaiden hyvinvointia moniulotteisten, koulukontekstiin sijoittuvien mallien avulla. Minäpystyvyys on psykologinen voimavaratekijä, jonka on osoitettu olevan yhteydessä koulusuoriutumiseen sekä psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Minäpystyvyyden vaikutuksesta kouluhyvinvointiin ei kuitenkaan juuri löydy tutkimuksia.

Tämän kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli luoda yleiskatsaus viimeaikaisesta kouluhyvinvoinnin tutkimuksesta: 1.) millaisilla käsitteillä kouluhyvinvointia ja minäpystyvyyttä on tutkittu ja miten valittuja käsitteitä mitattu, 2.) millainen on minäpystyvyyden asema suhteessa kouluhyvinvointiin ja 3.) millaisten tekijöiden on havaittu vaikuttavan minäpystyvyyden ja kouluhyvinvoinnin väliseen yhteyteen. Aineisto koostui pääasiassa kansainvälisistä tutkimuksista. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti.

Tutkimuksissa hyvinvoinnin teoreettisena käsitteenä käytettiin pääasiassa oppilaiden hyvinvointia tai kouluhyvinvointia. Oppilaiden hyvinvoinnin tutkimuksissa painottui psyykkisen hyvinvoinnin tutkiminen ja niissä minäpystyvyys nähtiin hyvinvointiin vaikuttavana tekijänä. Kouluhyvinvoinnin tutkimuksissa minäpystyvyys nähtiin osana kouluhyvinvointia. Tutkimusten mukaan korkea minäpystyvyys oli yhteydessä parempaan kouluhyvinvointiin suoraan ja välittävien muuttujien kautta.

Tutkielma nosti esille käsitevalintojen merkityksen tulosten hyödyntämisen kannalta. Kouluhyvinvointi huomioi oppilaan hyvinvoinnin laajasti ja mahdollistaa kohdentamaan huomion kouluelämän kehittämiskohteisiin. Tulokset vahvistivat myös oletusta minäpystyvyydestä oppilaan hyvinvointia tukevana psyykkisenä voimavaratekijänä ja avasivat mekanismeja, joiden avulla minäpystyvyys vaikuttaa positiivisesti oppilaan hyvinvointiin edistämällä koulusuoriutumista ja tukemalla psyykkistä hyvinvointia.