Yhteisen vihollisen yhdistämä : Suomen ulkoasiain- ja puolustushallinnon toimijoiden suhtautuminen Mantšuriaan ja sen suvereniteettiin 1917–1944

Abstract

Abstract

During the first decades of the Finnish independence, the Finnish military and diplomatic actors constituted sovereignty through cooperation with official Manchurian actors. The Finland’s enemy image of the Soviet Union guided the attitudes and actions of Finnish actors in Manchuria, which was located on the boarder of the Soviet Union. Finland cooperated with Manchurian actors with the aim at gathering information on Soviet activities and supporting actors there against the Soviet Union. In addition to the shared image of the enemy, the early days of the Finnish independence also emphasized the definition of national sovereignty. Finland was an independent foreign policy actor in East Asia, but Finland's concept of sovereignty and thus its foreign policy activities were guided by its foreign policy orientation in Europe and the intensity of the enemy image.

The Finnish cooperation with the anti-Japanese and anti-Russian warlords in Manchuria at the turn of the 1930s proves that Finland's later activities were not only military cooperation because of the relationship with Japan but were guided by a common enemy image. The 1930s were defined by the establishment of Manchukuo and Finland's commitment to the League of Nations' policy of non-recognition of Manchukuo. Finland's attitude towards Manchuria changed only after the outbreak of the Winter War and the realities of Finland's security policy. Finland's attitude towards Manchuria changed only after the outbreak of the Winter War and the changing realities of Finnish security policy. After Finland recognised Manchukuo in 1941, the focus of cooperation remained on military cooperation, especially in troop training and intelligence.

The dissertation takes a constructivist approach and draws on the new school of diplomatic history. The main sources are the archives of the Finnish Ministry for Foreign Affairs, the War Archives, the Rolf Witting Archives and the contemporary press.

Tiivistelmä

Ulkoministeriön toimijoiden lisäksi Suomen puolustusvoimien toimijat määrittelivät toiminnallaan Mantšurian suvereniteettia Suomen itsenäisyyden ensimmäisten vuosikymmenten aikana. Suomen viholliskuva Neuvostoliitosta ohjasi suomalaisten toimijoiden suhtautumista ja toimintaa Koillis-Aasiassa ja etenkin Neuvostoliiton rajalla sijainneessa Mantšuriassa. Suomi teki sotilaallista yhteistyötä Mantšuriassa olleiden toimijoiden kanssa tavoitteenaan kerätä tietoa Neuvostoliiton toiminnasta sekä tukea siellä olleita toimijoita Neuvostoliittoa vastaan. Viholliskuvan lisäksi itsenäisyyden alkuaikoina korostui kansallisen suvereniteetin määrittely. Suomi oli itsenäinen ulkopoliittinen toimija Itä-Aasiassa, mutta Suomen suvereniteettikäsitystä ja sitä myötä ulkopoliittista toimintaa ohjasivat sen kulloinenkin ulkopoliittinen suuntautuminen Euroopassa sekä viholliskuvan voimakkuus. Diplomaattien lisäksi upseereilla oli merkittävä rooli ulkopolitiikan suunnan määrittämisessä Mantšuriassa.

Suomalaisten 1930-luvun vaihteen yhteistyötunnustelut Mantšurian Japani- ja Venäjä-vastaisen sotalordin kanssa todistavat, että Suomen myöhäisempi toiminta ei ollut pelkästään sotilaallista yhteistyötä Japani-suhteen takia, vaan toimintaa ohjasi yhteinen viholliskuva. 1930-lukua määritteli Mantšukuon perustaminen ja Suomen sitoutuminen Kansainliiton tunnustamattomuuspolitiikkaan Mantšukuon osalta. Suomen suhtautuminen Mantšuriaan muuttui vasta talvisodan sytyttyä ja Suomen turvallisuuspoliittisten realiteettien muututtua. Suomen tunnustettua Mantšukuon vuonna 1941 yhteistyön painopiste säilyi sotilaallisessa yhteistyössä, etenkin joukkojen kouluttamisessa ja tiedustelussa.

Väitöskirjan lähestymistapa on konstruktiivinen ja se nojautuu uuden diplomatian historian koulukuntaan. Keskeisimmät lähteet ovat Suomen ulkoasiainministeriön arkisto, sota-arkisto ja Rolf Wittingin arkisto sekä aikalaislehdistö.