”Opettaja ei tykännyt kitarasta. Ainakaan mun soittamana. Jotain helvetin nokkahuilua yritti aina tunkea.” : punk-muusikoiden kokemuksia soittamaan oppimisesta sekä punk-kulttuurista

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee punkin soittajien kokemuksia soittamaan oppimisesta ja punk-kulttuurista Suomessa. Punk on erittäin laaja moniulotteinen ilmiö, joka sisältää musiikkia ja kulttuuria. Punk on vaihtoehtokulttuuri, joka on usein myös elämäntapa. Punkissa koros- tuu ennen kaikkea itsetekemisen eetos, DIY, vapaus, tasa-arvo, normikriittisyys, poliittisuus, epäpoliittisuus ja epäoikeudenmukaisuuksien esiintuominen, jotka kuuluvat musiikissa aggressiivisena tunteiden purkuna. Punkin ideologia on jopa musiikkigenreä eniten määrittävä tekijä ja siksi sen aukaiseminen tutkielmassa on välttämätöntä. Punk-musiikki on liki 50 vuoden aikana kehittynyt musiikillisesti hyvin moneen suuntaan, jota on myös hyvin vaikea määritellä lyhyesti. Yleisesti punk-musiikissa korostuu teknisyyden yksinkertaisuus, joka tulee ennen kaikkea matalan soittotason vaatimuksesta – punk on tarkoitettu kaikille ja kuka vain voi soittaa, vaikkei osaisikaan – mutta yksinkertaisuus on myös tyylillinen keino ja protesti teknistä soittotaituruutta vaativaa musiikkituotantoa kohtaan.

Tutkielmani on laadullinen sisällönanalyysi, jonka tuloksia olen myös määrällistänyt. Aineiston olen kerännyt sähköisellä kyselylomakkeella ja siihen vastasi 58 täysi-ikäistä henkilöä, jotka soittavat aktiivisesti punk-bändeissä. Kyselyssä kerättiin vastaajien taustatietoja, mutta ennen kaikkea sitä, miten he ovat oppineet soittamaan ja millaisia kokemuksia heillä on formaalista, nonformaalista ja informaalista oppimisesta.

Osallistujien laaja enemmistö oli opetellut soittamaan informaalisti, erityisesti yhdessä bändin ja kavereiden kanssa. Yksin opittava soittoteknisyys jää vähemmälle, kun tietty soittotaso on saavutettu, jolloin voi keskittyä yhteissoittoon sekä siihen millainen ulosanti bändillä on. Punkkareille erityisesti formaali oppiminen oli tuottanut negatiivisia kokemuksia ja suhde opettajaan oli merkittävässä asemassa niin hyvien kuin huonojen kokemusten kohdalla. Tästä huolimatta vajaa viidennes vastaajista oli oppinut soittamaan formaalisti. Nonformaalin oppimisen ollessa vapaampaa ja johon pystyy itse vaikuttamaan, negatiivisia kokemuksia oli vähemmän. Kuitenkin opettajalla, vapauden tunteella ja omalla motivaatiolla oli ratkaiseva rooli positiivisiin ja negatiivisiin kokemuksiin. Lopuksi pohdin tuloksia punk-pedagogiikoiden näkökulmasta, joiden tarkoituksena on purkaa kasvatuksesta hierarkiat ja tehdä oppilaista aktiivisia subjektiivisia toimijoita. Ne kritisoivat kasvatuksen normeja ja ideaaleja, jotka antavat valmiit päämärät oppilaalle minkälaisiksi heidän kuuluisi tulla, joihin valtavirrasta poikkeavat oppilaat eivät mahdu. Punk-pedagogiikoiden mukaan opetusta on jatkossa kehitettävä, jotta kaikki oppilaat olisivat vapaita, keskenään tasavertaisia ja pystyisivät itse päättämään päämääränsä, mikä vahvistaisi demokratiaa sekä yhteisöllisyyttä.