Katsaus tutkimukseen luokanopettajien valmiuksista valikoivan puhumattomuuden tunnistamisessa ja oppilaan tukemisessa

Abstract

Tämä kandidaatin tutkielma on katsaus tutkimukseen luokanopettajien valmiuksista valikoivaan puhumattomuuteen liittyen. Tutkielma tarkastelee valikoivaa puhumattomuutta ahdistuneisuushäiriönä, häiriön näyttäytymistä alakoulun oppilaalla sekä luokanopettajan valmiuksia tunnistaa oppilaan valikoiva puhumattomuus. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan opettajan keinoja tukea valikoivasti puhumatonta oppilasta ja vuorovaikutuksen toteutumista.

Valikoiva puhumattomuus on ahdistuneisuushäiriö, joka ilmenee puhumattomuutena tietyissä tilanteissa. Valikoivasti puhumaton lapsi voi puhua esimerkiksi kotona normaalisti, mutta on koulussa lähes puhumaton. Häiriötä esiintyy useimmiten varhaiskasvatusikäisillä lapsilla, mutta opettaja saattaa kohdata myös esi- ja alkuopetuksessa valikoivasti puhumattomia oppilaita. Valikoivasta puhumattomuudesta kuntoutuminen on mahdollista. Oppilaan kuntoutuksen tukemiseksi opettajan tulee ymmärtää valikoiva puhumattomuus ilmiönä ja osata pohtia omaa ammatillista toimijuuttaan. Erityisesti opettajan vuorovaikutuksellisten taitojen merkitys korostuu oppilaan kuntoutuksen tukemisessa.

Tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jossa on hyödynnetty integroivaa tutkimusotetta. Kirjallisuuskatsaukseen systemaattisella tiedonhaulla valikoidut seitsemän tutkimusta muodostavat käsityksen opettajien valmiuksista valikoivan puhumattomuuden tunnistamisessa ja oppilaan tukemisessa. Tutkielman tulokset osoittavat, kuinka opettajat tunnistavat valikoivan puhumattomuuden näyttäytymistä alakoulussa, mutta häiriön ymmärtämiseksi ja oppilaan tukemiseksi tarvitaan lisää koulutusta valikoivasta puhumattomuudesta. Tutkimuksen mukaan opettajien saama lisäkoulutus valikoivasta puhumattomuudesta lisää opettajien ammattitaitoa ahdistuneisuushäiriön suhteen.