Koululiikunnan merkitys mielenterveyden edistäjänä alakoulussa

Abstract

Tässä kandidaatin tutkielmassa perehdytään koululiikuntaan ja mielenterveyteen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää millä tavoin koululiikunta edistää mielenterveyttä. Kandidaatin tutkielma on toteutettu integroivan kirjallisuuskatsauksen menetelmällä. Tutkielman kiinnostus on suomalaisessa alakoulussa, mutta mielenterveyden ja liikunnan käsitteet pohjautuvat suomalaisiin ja kansainvälisiin tutkimusaineistoihin ja artikkeleihin. Kansainvälisiä aineistoja hyödynnettäessä, peilataan tulokset suomalaiseen alakouluun. Tarkastelun tueksi tutkimuksessa otetaan perusopetuksen opetussuunnitelma, jotta viitekehys säilyy.

Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittavat, että liikunnalla on todistettu olevan myönteinen yhteys mielenterveyteen. Lapset ja nuoret, jotka harrastavat liikuntaa arvioivat mielenterveytensä paremmaksi kuin lapset ja nuoret, jotka eivät harrasta liikuntaa. Koululiikunta tukee myönteistä itsetuntoa ja minäkäsityksen kehittymistä. Heikommat motoriset taidot ovat yhteydessä mielenterveydenhäiriöihin, kuten ahdistuneisuuteen. Koululiikunta mahdollistaa oppilaalle onnistumisia, mikä kehittää mielenterveyttä myönteisesti.

Tulokset haastavat opettajia ja kasvattajia, koska koululiikuntaa opettaessa pitää huomioida oppilaiden mielenterveyden eri tekijät. Koululiikunta edistää mielenterveyttä, kun oppilasta kannustetaan ja annetaan mahdollisuuksia vastuunottamiseen. Oppilaat luottavat liikunnan opetuksessa enemmän luokanopettajaan kuin toiseen opettajaan, koska luokanopettaja on tuttu ja turvallinen. Opettajan ja oppilaiden välinen luottamus toisiinsa edistää oppilaiden mielenterveyttä. Koululiikunta on sosiaalista toimintaa, joka tukee oppilaiden mielenterveyttä.