Opettajaopiskelijoiden tyyppitarinat tunteiden säätelyn muutoksesta

Abstract

Opettajat tekevät työtä, mikä sekä herättää heissä tunteita, että edellyttää heiltä tunteiden säätelyä. Opettajien tunteiden säätely vaikuttaa sekä heidän opetustyönsä tuloksiin, että heidän omaan hyvinvointiinsa. Opettajan tunteiden säätelyn odotetaan tapahtuvan opettajan ammattiin liittyvien normien, odotusten ja näyttämissääntöjen mukaisesti, mutta samanaikaisesti opettajan mahdollisuudet omien tunteidensa säätelemiseen riippuvat myös heidän yksilöllisistä temperamentti- ja persoonallisuuspiirteistään. Se, missä määrin tunteiden säätely on pysyvää tai muuttuvaa, ja se, pitäisikö keskittyä ennemmin auttamaan opettajia heidän tunteiden säätelyn taitojen kehittymisessä, vai valikoimaan opettajan emotionaalisessa työssä jo ennen alan opintoja parhaiten suoriutuvia yksilöitä entistä enemmän tutkinto-ohjelmiin, ei ole vielä täysin selvää, mikä tekee opettajaopiskelijoiden tunteiden säätelyn muutoksesta tärkeän tutkimusaiheen.

Koska tunteet, niiden säätely, sekä opettajan identiteetin kehitys kietoutuvat yhteen tarinamuotoiseksi prosessiksi, tutkittavaa ilmiötä lähestyttiin narratiivisella tutkimusotteella. 14 opettajaopiskelijaa eri puolelta Suomea kirjoittivat kolmesta heille tunteita herättäneestä tilanteesta ennen opintojansa, opintojensa ajalta, sekä ihan viime ajoilta. Näistä tarinoista tarkasteltiin sitä, miten viisi eri tunteiden säätelyn strategiaa eli tilanteen valinta, tilanteen muutos, tarkkaavaisuuden ohjaus, kognitiivinen muutos uudelleenarvioinnin kautta, sekä reaktion muutos tukahduttamisen kautta, tulivat esille kolmen eri tarinan muodostamassa jatkumossa. Tarinoista tarkasteltiin myös sitä, oliko tunne positiivinen vai negatiivinen, millaisessa tilanteessa tunne oli herännyt, sekä sitä, tekivätkö vastaajat tilanteessa emotionaalista työtä vai ei.

Juonianalyysin pohjalta aineiston tarinat luokiteltiin neljäksi erilaiseksi tarinatyypiksi. Tukahduttamisessa kehittymisen tyyppitarinassa opettajaopiskelijoiden tukahduttamisen strategian käyttö lisääntyi sekä kehittyi. Samana pysyneen tunteiden säätelyn tyyppitarinassa opettajaopiskelijoiden tunteiden säätely pysyi samankaltaisena joko siksi, koska muutoksen toteutukselle ei ollut tarvetta tai mahdollisuutta, tai siksi, koska muutos oli kenties vasta alkamassa. Uuden strategian tyyppitarinassa opettajaopiskelijat oppivat käyttämään tukahduttamisen sijasta tai rinnalla uutta tunteiden säätelyn strategiaa. Tunteiden säätelyn murroksen tyyppitarinassa opettajaopiskelijoiden suhde tunteiden säätelyyn on selkeän muutoksen tai samana pysymisen sijasta monimutkaistunut ja kenties yhä keskeneräisessä prosessissa. Tyyppitarinoiden keskinäisiin eroihin näytti vaikuttavan etenkin opintovuosien ja opetuskokemuksen määrä, sekä opetusharjoittelussa saatu tuki ja keskustelut ohjaajan kanssa. Tämän takia etenkin opetusharjoittelu näyttäytyy tärkeältä jatkotutkimuksien sekä kehityksen kohteelta tulevaisuudessa.