Hruštšov - Stalinin varjo : Muistelmateoksen diskurssianalyysi : Nikita Hruštšovin johtajuuskuva

Abstract

Venäjä-keskustelussa johtajuus ja johtajuuden diskurssi nousevat usein esille. Venäjästä puhuttaessa puhutaan yleensä maan johtajista; valta henkilöityy johtajiin. Tutkielmani on muistelmateoksen diskurssianalyysi, joka tutkii neuvostojohtaja Nikita Hruštšovin (1894–1971) muistelmissa rakennettua johtajuuskuvaa. Tutkielman aineistona on käytetty Nikita Hruštšovin muistelmien englanninkielistä laitosta, jonka osat ovat ilmestyneet vuosina 2005–2007. Tutkielman tarkoituksena on diskursiivista työkalua apuna käyttäen selvittää, miten johtajuuden rakennuspalikat esiintyvät Hruštšovin muistelmissa sekä mitä perustelun keinoja käyttämällä Hruštšov rakentaa omaa johtajuuttaan muistelmissaan ja miksi.

Analyysin apuna on käytetty diskursiivista työkalua, jonka rakensin yhdistämällä Graham Gillin (1980) nimeämät neuvostojohtajuuden rakennuspalikat ja Kirsi Juhilan (2004) erittelemiä faktuaalistamisstrategioita. Faktuaalistamisstrategioiden pohjalta nimesin kolme eri johtajuuden perustelun keinoa, jotka ilmenivät Hruštšovin muistelmissa: aikalaisasiantuntijuus, vastakkainasettelu ja vertailu sekä ideologiaan vetoaminen. Näiden perustelun keinojen kautta Hruštšov rakensi johtajuuskuvaansa. Gillin nimeämät neljää johtajuutta rakentavaa seikkaa; yhteys Leniniin, yhteys onnistumisiin, suhde kansaan sekä kirjoitukset, esiintyvät Hruštšovin muistelmissa limittäin hänen käyttämiensä perustelun keinojen kanssa.

Tutkielman tulokset olivat, että tärkein Hruštšovin johtajuutta rakentava seikka oli hänen aikalaisasiantuntijuutensa erityisesti koskien Stalinia; kaikki neljä johtajuuden rakennuspalikkaa ilmenivät Hruštšovin käsitellessä Stalinia. Aikalaisasiantuntijuuden kautta Hruštšov toi myös esille osallisuuttaan onnistumisiin ja rakensi suhdetta kansaan. Myös kirjoitukset ilmenivät aikalaisasiantuntijuuden kautta: kirjoituksista tärkein mainittava oli Hruštšovin salainen puhe. Myös muistelmia itsessään voi pitää Hruštšovin kirjoituksina, joiden kautta hän pyrki rakentamaan johtajuuskuvaansa. Vastakkainasettelun ja vertailun kautta Hruštšov toi esille onnistumisiaan; näistä tärkeimpänä työtovereidensa ja kilpakumppaniensa päihittäminen valtakamppailussa Stalinin kuoleman jälkeen. Suhdetta kansaan Hruštšov rakensi nostamalla esille muiden epäsuotuisaa suhtautumista eri ihmisryhmiin ja tuomitsemalla muun muassa Stalinin antisemitismin. Jokaisen neuvostojohtajan Leninin jälkeen oli tuotava esille yhteytensä Leniniin, niin myös Hruštšovin. Sen hän teki vetoamalla ideologiaan, jonka avulla hän myös rakensi suhdetta kansaan: Hruštšov korosti, että neuvostokansa rakensi tulevaisuutta, ei vain puolue tai pääsihteeri yksin.

Tutkielma osoittaa, että neuvostojohtajuus ja johtajuuskuva rakentui tiettyjen elementtien varaan. Tätä samaa teoriaa on mahdollista hyödyntää myös laajemmin venäläisen johtajuuden tutkimuksessa: mitä ovat ne rakennuspalikat, joiden varaan johtajuuskuva on eri aikoina rakentunut; millainen historiallinen jatkumo johtajuuskuvassa voidaan havaita ja miten johtajuuskuvan kehittymistä voidaan tämän pohjalta arvioida.