Yksilö, yhteisö ja media 1950–1960-lukujen yhdysvaltalaisissa massayhteiskuntateorioissa
Kuusela, Roosa (2024-06-18)
R. Kuusela
18.06.2024
© 2024 Roosa Kuusela. Ellei toisin mainita, uudelleenkäyttö on sallittu Creative Commons Attribution 4.0 International (CC-BY 4.0) -lisenssillä (https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). Uudelleenkäyttö on sallittua edellyttäen, että lähde mainitaan asianmukaisesti ja mahdolliset muutokset merkitään. Sellaisten osien käyttö tai jäljentäminen, jotka eivät ole tekijän tai tekijöiden omaisuutta, saattaa edellyttää lupaa suoraan asianomaisilta oikeudenhaltijoilta.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202406184670
https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202406184670
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee yksilöä, yhteisöä ja mediaa 1950- ja 1960-lukujen yhdysvaltalaisissa massayhteiskuntateorioissa. Tutkielma on rajattu kyseiseen aikakauteen, koska massayhteiskunta-käsitettä alettiin käyttää runsaasti yhteiskuntatieteilijöiden keskuudessa toisen maailmansodan jälkeen, ja siihen liittyviä teorioita muodostui huomattavasti 1950-luvulta lähtien. Ajallisesti tutkimus on rajattu 1960-luvulle asti, sillä massayhteiskuntaan liittyvä kiivain keskustelu hiipui 1970-luvulta lähtien.
Tutkimuksen päälähteet koostuvat 1900-luvun puolenvälin tieteellisistä tutkimusartikkeleista ja massayhteiskuntakirjallisuudesta. Keskeisimpinä lähteinä toimivat yhteiskuntateoreetikko Hannah Arendtin, sosiologi C. Wright Millsin, sosiologi William Kornhauserin, taloustieteilijä John K. Galbraithin, sosiologi Joseph Klapperin sekä viestinnän tutkijoiden Theodore Petersonin, Jay W. Jensenin ja William L. Riversin teokset. Lähdeaineiston läpikäymisessä hyödynnetään lähiluvun ja sisällönanalyysin menetelmiä.
Ensimmäisessä pääluvussa keskitytään siihen, mitä massayhteiskuntakirjallisuudessa kerrotaan yksilön ja yhteisön rooleista massayhteiskunnassa. Yksilöä ja yhteisöä tarkastellaan massakäyttäytymisen ja sosiaalisten suhteiden kautta. Tutkimuksen perusteella yksilö nähtiin massayhteiskunta-ajattelussa negatiivissävytteisesti. Massaihmistä kuvailtiin apaattiseksi, yksinäiseksi, eristäytyneeksi tai jopa tyhmäksi. Massaihmisen katsottiin olevan altis eliitin tai ääriliikkeiden vaatimuksille ja manipuloinnille. Massayhteiskuntateorioissa yhteisöllisyys puolestaan nähtiin yhteiskunnan parantavana voimana, joka esti yksilöitä ajautumasta massakäyttäytymisen tai ääriliikkeiden pariin. Massayhteiskuntateorioissa korostettiin julkisen keskustelun ja elinvoimaisen kansalaisyhteiskunnan tärkeyttä.
Toisessa pääluvussa tarkastellaan konsumerismia, mainontaa ja eskapismia osana massamediaa. Konsumerismia tuki mainonta, johon usein yhdistettiin kuluttajiin kohdistuva vaikuttaminen ja suostuttelu. Massamediatutkimuksessa eskapismin katsottiin olevan keino rentoutua tai sen ymmärrettiin olevan vahingollista mielelle. Tutkielmassa selviää, että 1950-luvun massayhteiskuntateorioissa massamedia nähtiin usein apatiaa edistävänä ja totalitarismia tukevana välineenä. 1960-luvulle tultaessa tapahtui käänne massamediatutkimuksessa, jolloin yksilöitä ei pidetty enää naiiveina massaihmisinä. Aikakauden massamediatutkimus alkoi painottua empiiriseen tutkimukseen.
Tutkimuksen päälähteet koostuvat 1900-luvun puolenvälin tieteellisistä tutkimusartikkeleista ja massayhteiskuntakirjallisuudesta. Keskeisimpinä lähteinä toimivat yhteiskuntateoreetikko Hannah Arendtin, sosiologi C. Wright Millsin, sosiologi William Kornhauserin, taloustieteilijä John K. Galbraithin, sosiologi Joseph Klapperin sekä viestinnän tutkijoiden Theodore Petersonin, Jay W. Jensenin ja William L. Riversin teokset. Lähdeaineiston läpikäymisessä hyödynnetään lähiluvun ja sisällönanalyysin menetelmiä.
Ensimmäisessä pääluvussa keskitytään siihen, mitä massayhteiskuntakirjallisuudessa kerrotaan yksilön ja yhteisön rooleista massayhteiskunnassa. Yksilöä ja yhteisöä tarkastellaan massakäyttäytymisen ja sosiaalisten suhteiden kautta. Tutkimuksen perusteella yksilö nähtiin massayhteiskunta-ajattelussa negatiivissävytteisesti. Massaihmistä kuvailtiin apaattiseksi, yksinäiseksi, eristäytyneeksi tai jopa tyhmäksi. Massaihmisen katsottiin olevan altis eliitin tai ääriliikkeiden vaatimuksille ja manipuloinnille. Massayhteiskuntateorioissa yhteisöllisyys puolestaan nähtiin yhteiskunnan parantavana voimana, joka esti yksilöitä ajautumasta massakäyttäytymisen tai ääriliikkeiden pariin. Massayhteiskuntateorioissa korostettiin julkisen keskustelun ja elinvoimaisen kansalaisyhteiskunnan tärkeyttä.
Toisessa pääluvussa tarkastellaan konsumerismia, mainontaa ja eskapismia osana massamediaa. Konsumerismia tuki mainonta, johon usein yhdistettiin kuluttajiin kohdistuva vaikuttaminen ja suostuttelu. Massamediatutkimuksessa eskapismin katsottiin olevan keino rentoutua tai sen ymmärrettiin olevan vahingollista mielelle. Tutkielmassa selviää, että 1950-luvun massayhteiskuntateorioissa massamedia nähtiin usein apatiaa edistävänä ja totalitarismia tukevana välineenä. 1960-luvulle tultaessa tapahtui käänne massamediatutkimuksessa, jolloin yksilöitä ei pidetty enää naiiveina massaihmisinä. Aikakauden massamediatutkimus alkoi painottua empiiriseen tutkimukseen.
Kokoelmat
- Avoin saatavuus [37798]
Ellei muuten mainita, aineiston lisenssi on https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/