Esteettinen kahdentuminen ja draamassa oppiminen

Abstract

Tässä Pro gradu -tutkielmassa pohditaan esteettistä kahdentumista ja sen roolia draamassa oppimisessa. Esteettinen kahdentuminen on draamakasvatuksessa tärkeä käsite, joka tarkoittaa arkimaailman ja draaman maailman samanaikaista läsnäoloa ja elävää suhdetta. Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuus katsauksena ja sen lähtökohta on filosofinen. Aineistona tutkimuksessa käytetään aiheeseen liittyviä kotimaisia ja kansainvälisiä artikkeleita sekä muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Esteettinen kahdentuminen määritellään tutkielmassa kahden erillisen maailman, todellisen elämismaailman ja fiktiivisen maailman, samanaikaiseksi läsnäoloksi ja eläväksi suhteeksi näiden kahden välillä, jossa henkilö kokee olevansa sekä itsensä että roolihahmonsa (tai ymmärtää näyttelijän olevan sekä itsensä että roolihahmonsa) sekä ymmärtää paikan ja ajankin olevan näin kahdentunut. Tämä esteettinen kahdentuminen voi tapahtua kaikissa draaman vaiheissa: suunnittelu-, roolissa olemis- ja reflektiovaiheessa.

Tutkielmassa todetaan, ettei esteettinen kahdentuminen ole samanlaista esiintyjälle ja katsojalle, vaikka sitä molemmilla esiintyykin. Näyttelijälle tai esiintyjälle se merkitsee tunnetta siitä, että on sekä itsensä että roolihenkilönsä. Katsojalle esteettinen kahdentuminen sen sijaan merkitsee valintaa uskoa draaman maailmaan ja heittäytyä sen vietäväksi.

Tutkielmassa todettiin myös, että koska näyttelyteorioita voidaan luokitella sen mukaan, miten näyttelijä suhtautuu tunteisiin näytellessään, ja katsojien suhtautumista voidaan luokitella sen mukaan, mihin heidän sitoutumisensa draaman maailmaan perustuu, myös draama-kasvatuksessa voitaisiin luokitella eri oppilaiden suhtautumista draamaan ja siinä oppimiseen. Näin ollen tunne ei välttämättä olisikaan kaikilla oppilailla se syvempää oppimista aiheuttava tekijä tai ainakin eri oppilaat voivat painottaa esteettisyyden piirteitä tunteita ja kognitiivista sisältöä eri tavalla oppimisessaan, esimerkiksi lähestyä maailmaa enemmän mielikuvituksen tai filosofisen pohdinnan kuin tunteen kautta.