Varhaiskasvatuksen yleisen tuen toteuttaminen ja lapsen roolin mahdollistaminen oman tuen järjestämisessä varhaiskasvatuksen erityisopettajien näkökulmasta

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten varhaiskasvatuksen erityisopettajat toteuttavat varhaiskasvatuksen yleistä tukea ja millainen rooli lapsella itsellään on oman tuen järjestämisessä. Aihe on ajankohtainen, sillä elokuussa 2022 voimaan astunut varhaiskasvatuslain (580/2018) lakimuutos (1183/2021) vahvisti lapsen oikeutta varhaiskasvatuksessa järjestettävään tukeen ja toi varhaiskasvatukseen kolmitasoisen tuen järjestelmän. Kolmitasoinen tuki muodostuu yleisestä, tehostetusta ja erityisestä tuesta. Varhaiskasvatuksen yleinen tuki on kolmitasoisen tuen ensimmäinen taso, jota edeltää laadukas varhaiskasvatus. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022) linjaavat yhdeksi tuen järjestämisen lähtökohdaksi lapsen kuulemisen ikä ja kehitystaso huomioiden.

Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään inklusiivista varhaiskasvatusta, varhaiskasvatuslakia, varhaiskasvatuksen erityisopettajan työnkuvaa, varhaiskasvatuksen yleistä tukea ja lapsen roolia oman tuen järjestämisessä.

Tutkimukseni aineistonkeruusta vastasi Varhaiskasvatuksen palveluntuottajien tuen rakenteet ja hallinnon prosessit –tutkimushanke (VakaTuki –hanke). Tutkimuksen laadullinen haastatteluaineisto kerättiin 6.6.2023 - 28.6.2023 välisenä aikana ja se koostui 12 varhaiskasvatuksen erityisopettajan vastauksista.

Tutkimustulokset kertovat, että varhaiskasvatuksen erityisopettajien toteuttama yleinen tuki koostuu tuen määrittelystä ja suunnittelusta, pedagogisista ja rakenteellisista tuen muodoista, tuen vaikuttavuuden arvioinnista ja lainsäädännön ohjeistuksista. Yleisen tuen toteuttamista eniten haastavat tekijät ovat yleisen tuen käsitteeseen liittyvä ajattelutavan muutos ja tuen tason määrittely. Varhaiskasvatuksen erityisopettajat korostivat ja kokivat lapsen roolin oman tuen järjestämisessä tärkeäksi, mutta roolia kuvailtiin vähäiseksi ja kehitettäväksi asiaksi. Tämän tutkimuksen perusteella varhaiskasvatuksen yleinen tuki ja lapsen rooli oman tuen järjestämiseensä hakevat vielä toimivia käytänteitä varhaiskasvatuksen arjessa.