”Hyvän hoidon ja tarkan waromisen kautta” : tartuntatautien esiintyvyys ja ehkäisy Oulun piirilääkärin alueella vuosina 1890–1917

Abstract

Tässä Pro Gradussa tutkimustehtävänäni on kartoittaa tartuntatautien esiintyvyyttä ja ehkäisyä vuosilta 1890–1917 Oulun piirilääkärien vuosikertomusten avulla. Oulun piirilääkärinä toimi vuosien 1890–1917 aikana kolme piirilääkäriä: vuosina 1873–1892 virassa oli Karl Gustaf Fogelholm, vuosina 1892–1904 Karl Konrad Relander ja vuosina 1905–1927 Sigfrid Wilhelm Liljeblom. Heidän tehtävänä oli pyrkiä parantamaan piirin asukkaiden asuinoloja ja hygieniakäytänteitä, sekä ehkäistä tartuntatautiepidemioita alueella monien muiden tehtävien ohella. Tartuntataudeista esiintyi eniten erilaisia rokkotauteja: iso-, tuhka- ja tulirokkoa, sekä hinkuyskää ja lavantautia. Myös muita tauteja, kuten influenssa, kurkkumätä, pernarutto ja kolera nousevat esille vuosikertomuksista. Vaikka tauteja esiintyi paljon, niistä suurin osa olivat osa arkea.

Tartuntatautien hoidossa tärkein tekijä oli ennaltaehkäisevä terveydenhoito, sairaiden eristäminen ja tartunnan jälkeen asuinpaikan desinfiointi. Näiden lisäksi osaan tartuntataudeista löytyi rokotteita, joita hyödynnettiin jos rokote oli todettu toimivaksi. Hygienian valistaminen kansalle oli lääkäreille tärkeää. Piirilääkärit pyrkivät parantamaan kansalaisten asuinoloja ja hygieniakäytänteitä, jotta tartuntataudit eivät leviäisi niin laajalle. Ennaltaehkäisyssä ja tautien hoidossa lääkäreiden avuksi tuli tutkimusajanjakson aikana yhä enemmän sairaanhoitajia, kätilöitä ja diakonissoja. Ennaltaehkäisystä huolimatta tauteja esiintyi epidemioina, jolloin pyrittiin etsimään syy sille, miten tartuntatauti oli päätynyt alueelle.