Ahmaa (Gulo gulo) uhkaavat tekijät Fennoskandiassa

Abstract

Fennoskandiaa pidetään suurpetojen hotspotalueena, sillä se on ainoa alue Euroopassa, jossa tavataan kaikkia neljää suurpetoa, karhua (Ursus arctos), sutta (Canis lupus), ilvestä (Lynx lynx) ja ahmaa (Gulo gulo). Suurpetoja pelätään niiden historian vuoksi ja siksi niitä on metsästetty sukupuuton partaalle asti, ennen kuin niiden suojeluun on kiinnitetty huomiota. Suurpedot toimivat monilla alueilla myös huippupedon roolissa, eli ne ovat ravintoverkon huipulla ja saalistavat keskikokoisia ja pieniä petoja. Ilman huippupetoja, keskikokoisten petojen populaatiot kasvaisivat liian suuriksi.

Ahma on suurin maalla elävä näätäeläin, jolla on suuret tassut ja vahvat leuat, mikä auttaa sitä saalistamaan. Ahmat ovat generalisteja ja niiden ruokavalioon kuuluu eri sorkka- ja kavioeläimet, metsäjänis, metsäkanalinnut ja pienet jyrsijät. Ahma on pääasiassa haaskan syöjä, joka hyödyntää erityisesti ilveksien ja susien tappamia suuria sorkkaeläimiä, kuten poroja (Rangifer tarandus tarandus). Ahmoja seurataan riistakolmioiden, aluelaskentojen ja DNA-tutkimuksien avulla. Suomessa ahmoja oli vuonna 2023 noin 400 yksilöä, osa Pohjois-Suomessa poronhoitoalueella ja loput Itä- ja Keski-Suomessa. Suomen, Ruotsin ja Norjan poronhoitoalueilla ahmoja on yhteensä noin 1100 yksilöä.

Ahmaa uhkaa monet tekijät, kuten salametsästys, ihmisvaikutus, populaatioiden pirstaloituminen, taudit ja ilmastonmuutos. Ahmat ovat hitaita lisääntymään, joten lisääntynyt kuolleisuus vaikuttaa nopeasti populaatiokokoihin. Myös sisäsiittoisuus lisääntyy pienissä ja eristäytyneissä populaatioissa. Populaatioiden ollessa pieniä, geneettinen monimuotoisuus on vähäistä.

Maailmanlaajuisesti ahma luokitellaan elinvoimaiseksi, mutta Suomessa ja Norjassa ahma on erittäin uhanalainen ja Ruotsissa vaarantunut. Ahmat muodostavat yhteisen populaation Suomen, Ruotsin ja Norjan tunturialueella. Tämä tarkoittaa sitä, että kannanhoidolliset ongelmat koskevat kaikkia maita. Bernin sopimus sekä Yhdistyneiden kansakuntien biodiversiteettisopimus sitoo Fennoskandian maat kehittämään yhteistyötä ahmakannan hoidossa ja suojelemaan alueen lajeja ja elinympäristöjä. Lisäksi EU:n luontodirektiivi sitoo Ruotsia ja Suomea, mutta ei Norjaa, suojelemaan määrättyjä lajeja ja niiden elinympäristöjä Natura 2000- verkoston alueilla. Fennoskandian maiden välillä onkin yhteinen suurpetopolitiikka.